Kärkästä kommentointia

Viime viikolla järjestetyssä Knut Possen kirjailijaillassa avattiin kirjailijoiden ajatusten lisäksi uusi novellikilpailu, jonka toivotaan saavuttavan entistäkin enemmän suosiota. Kilpailu on yksinkertaisuudessaan hieno idea, se vain vaatii itseni mielestä vielä jonkin verran hiomista.

Viime vuoden voittajana, ja monesti muissakin kilpailuissa mukana olleena (ja kröh, niitä myös voittaneena), voin kenties hieman kritisoida tuomarointipuolta ko. kisassa. Novellikilpailu ei ole oikea paikka diktaattorimaisille päätöksille, näin kärjistäen sanottuna, vaan mielestäni jokaisessa kirjoituskilpailussa kuuluu olla ainakin kaksi puolueetonta, eri-ikäistä tuomaria, mielellään toki kolmekin. Tämä takaa kaikille teksteille tasa-arvoisen kohtelun ja antaa myös tuomareille uusi näkökulmia.

Samoin pitäisi huomioida kilpailuun osallistuvien tekstien teemat: Nuorten kirjoituskilpailussa ne ovat usein nuorten maailmaan, kasvamiseen ja kehitykseen liittyviä, eikä – anteeksi kärkäs kommenttini – atsteekkien elämään erikoistunut herrasmies ole ehkä sopivin vaihtoehto tuomariksi.

Kunnioitan toki Jorma Kaimion elämäntyötä, hän on toiminut kustantamoissa johtohommissa monta kymmentä vuotta ja tietää kyllä, mikä on hyvä teksti.

Mutta tietääkö hän, millaista on elää 2000-luvun nuorena?

Tavatessani hänet viime kesänä hänellä oli joitain hyvin kärkkäitä kommentteja liittyen nuorten kirjoittamiin novelleihin, ja näihin kaikkiin kommentteihin en voinut valitettavasti yhtyä. Minusta hänellä oli liian yksipuolinen näkemys siitä, minkälainen on hyvä (nuorten)novelli.

Nuortenkirjallisuus on hypännyt ihan tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana niin valtavan loikan – scifi ja fantasia ovat jyllänneet markkinat, kun taas nuorisorealismi on saanut hieman väistyä – että en itsekään oikein ole perillä uutuuksien mittavasta kirjosta. Oman ”kasvatukseni” olen saanut 90-luvun nuortenkirjoista, joissa ryypättiin, pantiin ja riehuttiin hieman erilaisella sävyllä kuin nykyajan kirjallisuudessa. Voiko Kaimio olla perillä nuortenkirjallisuuden nykytilasta, jos kerran minäkään en ole?

Kaimion tietotaito on huipussaan, ja minun kohdallani tämä oli vain hyvä asia, mutta hänellä tuntuu olevan jopa ”liian” paljon ammattitaitoa mitä tulee kirjoittamiseen. Kuusitoistavuotias nuori lukiolainen on herkkä ja itsetunnoltaan vielä hauras kokonaisuus, joten liian syvällisen analyysin tekeminen novellista voi olla aikamoinen shokki. Toki on hyvä, että nuori korjausehdotuksia novelliinsa, jotta hän pystyy jatkamaan tästä eteenpäin. Mutta onko lukiolaisten kirjoituskilpailu oikea paikka syväanalyysin tekemiseen? 

Mielestäni Knut Possen kirjoituskilpailu on oiva, helppo ja varsin kiva idea, se vain ontuu vielä hieman. Tsemppiä jatkoon!

Kirjoittaja on kokenut kirjoituskilpailuihin osallistuja ja pitkäaikainen harrastelijakirjoittaja.