Vinkkejä opintoihin Studia-messuilta!

Helsingin messukeskuksessa järjestettävät Studia-messut ovat Suomen suurin nuorten opiskelu-ja uratapahtuma. Tänä vuonna messuilla vieraili noin 15 000 lukiolaista. Väenpaljous tosiaankin näkyi ja tuntui!

Tänä vuonna koulultamme ei järjestetty bussikuljetusta messuille, mutta lähdimme silti sinne opomme kannustamana omatoimisesti. Ja kannatti lähteä! Saimme paljon vinkkejä luennoilta mm. pääsykokeisiin valmistautumisesta ja välivuoden viettämisestä ulkomailla. Keskustelimme myös eri kaupunkien yliopistopisteillä ja jututimme opiskelijoita. Paikalla oli paljon myös ammattikorkeakoulujen esittelijöitä. Kaikille oli siellä jotakin, ja vaikka ei löytänyt oman alansa opiskelijaa, niin pystyi silti mennä jututtamaan esimerkiksi haluamansa kaupungin jotain toista opiskelijaa. Näin sai tietoa, minkälaista yleensäkin opiskelu kyseisessä kaupungissa on.

Vinkkejä studiaan lähtijöille

• Katso ohjelma etukäteen Studia-messujen sivuilta ja päätä, mitkä luennot haluat kuunnella.
• Mieti valmiiksi kysymyksiä opiskelijoille ja opintopaikkojen esittelijöille.
• Mene rohkeasti juttelemaan esittelijöille! Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua eri opiskelupaikkoihin
• Jos et tiedä vielä yhtään minne haluat hakea, lähde messuille avoimin mielin ja käy juttelemassa mahdollisimman monessa sinua kiinnostavassa pisteissä.

Teksti ja kuvat: Maarit Mielikäinen

Lyseon joulun avauksessa loistavaa ohjelmaa!

Perjantaina 11.12 vietimme taas perinteistä lyseon joulunavausta, jonka ohjelman aloitti tietenkin Lucia-kulkue, jossa kynttilöitä kantoivat ensimmäisen vuosiasteen tytöt. Kulkue meni perinteisellä kaavalla, Lucian puhe ja kynttilöiden sytytykset sekä loppuun laulettiin Sankta Luciaa.

Lucia-kulkue poistumassa Sankta Lucian säestyksellä

Lauluyhtye vetämässä "Pukki tietää"

Lucia-kulkueen poistuttua siirryttiin oppilaiden suunnittelemiin esityksiin, kun Henna Laitinen lauloi kauniin version kappaleesta "Mökit nukkuu lumiset". Tämän jälkeen ääneen pääsi Konsta Tarnanen, joka lausui Jossain kai on joulu- runon, jonka jälkeen kuultiin vielä lyseon lauluyhtyeen esittämänä "Pukki tietää" joululaulu (monille uusi tuttavuus).












Ehkä juhlan hienoimman esityksen tarjosivat kuitenkin Hannun cheerleaderit, jotka olivat valmistelleet huikean ja todellakin perinteistä poikkeavan esityksen! Meno oli niin vauhdikasta että kamerakaan ei meinannut pysyä perässä, joten hypyistä ei yrityksestä huolimatta saatu kunnon kuvia.

Peten versio "Joulumaasta"

Vähintään yhtä viihdyttävää ohjelmaa löytyi myöskin oppilaskunnalta, sillä he järjestivät opettajien välisen biisikärpäs-kilpailun, johon osaa ottivat Anu, Pete, Jane ja rehtorimme Ismo. Voiton vei tällä kertaa Jane muihin verrattuna vahvalla esityksellä (på svenska). Kilpailua seuratessa tuli ainakin todettua, että opettajat eivät osaa joululauluja kovin kummoisesti. Ja vielä moittivat että oppilaat eivät osaa laulaa!

Pukki ujosteli kameraa

Oppilaskunnan toiseen kilpailuun saapui vierailevaksi tähdeksi kaikille tuttu kaveri, Joulupukki, joka heitteli tietenkin namusia kilteille lapsukaisille.
Joulu-Aliaksessa kisaamaan pääsivät lyseon ykkösistä Miika Makkonen ja Rasmus Myllys, sekä Oskari Masalin ja Arttu Mäkelä. Tiukka sananselitys päättyi tasapeliin, joka ratkaistiin tietenkin kivi-paperi-sakset-erällä Rasmuksen ja Miikan hyväksi. Palkintona he pääsivät pukin polvelle kuvattavaksi ja saivat suklaata kotiinviemiseksi.






Tämän vuoden juhla oli kaikinpuolin onnistunut, mitä nyt pukki hieman seikkaili omiaan.

Iloiset voittajat Rasmus ja Miika

Teksti ja kuvat: Tapio Loikkanen ja Toni Mikkonen

I have a dream

26.11 Järjestettiin Lyseon lukiolla kansainvälisyyttä ja Euroopan ajankohtaista pakolaiskriisiä koskeva luento. Luennon piti Erkki Ikäläinen, joka on tunnettu niin kehitysaputyöstänsä, kuin myös esimerkiksi Savonlinnan luontoa käsittelevästä kirjastaan.

Tapahtumasta pitkästyttävää odottavat joutuivat tällä kertaa pettymään. Ikäläisen luento oli pääosin rento ja jossain määrin koominen; vakavaa aihetta kevensivät vitsit ja puhujan pirteä ja luonnollinen tapa puhua piti yleisön huomion hallussaan. Luento sisälsi myös pari laulutuokiota, joita emme kommentoi.

Kuitenkaan oikea aihe tuskin jäi huumorin varjoon. Ikäläinen kertoi tarkemmin monille hieman epäselvästä Lähi-idän, ja etenkin Syyrian, tilanteesta, ja näimme kauhukuvia terroristien raaoista teoista. Kuvat jäivät varmasti usealle mieleen kummittelemaan, ainakin minulle jäi.

Ikäläinen kertoi kehitys- ja hätäaputyöstään Lähi-idässä, jonka kriisialueille ja pakolaisleireille oli tarkoitus saada lähetettyä elintarvikkeita, ja esimerkiksi leluja lapsille. Kuvat pakolaisleireistä saivat ajattelemaan tilanteen vakavuutta ja tällaisen avun tärkeyttä.

Eräällä kamppanjalla pakolaisleireille saatiin toimitettua palloja.

Ikäläinen korosti sitä että toimimisen aika on nyt. Hän huokasi ihmisten puheille joiden mukaan pakolaiset lähtevät kotimaistaan paremman toimeentulon toivossa, eikä varmaankaan kenellekään jäänyt epäselväksi kuinka vakavaksi tilanne Lähi-idässä on muuttunut, ja mitä sieltä paetaan. Kenties luento herätti jossakussa pienen ajatuksen auttamisesta.

Joonas Manninen

Itsenäisyyden juhlistamista ja tuoreita ylioppilaita

4.12 lyseon juhlasalissa juhlistettiin itsenäistä Suomea sekä uusia ylioppilaita, joita lakitettiin kaikkiaan seitsemän. Tilaisuudessa kuulimme puheita koulumme rehtorilta Ismo Falckilta ja sotaveteraaniyhdistyksen jäseneltä Jaakko Lindelliltä.Juhlaan oli kutsuttu myös Lindellin ystäviä, sotaveteraaneja, jotka Lindell puheessaan esitteli ja kertoi heistä juhlaväelle. Näiden puheiden lisäksi kuulimme seurakunnan tervehdyksen, jonka tänä vuonna toi Ville Särkkä. Puheissa toivotettiin hyvää ja sinivalkoista itsenäisyyspäivää, sekä onnea ja menestystä uusille ylioppilaille.

Rehtori Ismo Falck pitämässä puhettaan.

    Juhlassa kuulimme myöskin lauluesityksiä lukiomme lauluyhtyeeltä. Suuri kiitos kaikille itsenäisyyspäivä- sekä lakitusjuhlaan osallistuneille sekä erityisesti siellä esiintyneille.
Muistakaa juhlistaa hienoa itsenäistä maatamme, vaikka itsenäisyyspäivä onkin tältä vuodelta jo mennyt. Paljon onnea ja menestystä jatkoon uusille ylioppilaillemme!              

Seitsemän tuoretta ylioppilasta.

Teksti ja kuvat: Mari Luukkanen ja Linda Muhonen

Innokampuksen tartu ideaan- kilpailu

Innokampuksen tartu ideaan- kilpailun tarkoituksena on antaa lukio- ja ammattikouluopiskelijoille mahdollisuus oppia innovatiivisuutta sekä yrittäjyyttä tekemällä ideakilpailussa omia oivalluksia ja keksintöjä sekä saattaa nuoria ja yrityksiä yhteen. Kilpailuun osallistuu noin 60 lukiota ja muutama ammattikoulu. Lyseolta kilpailussa on mukana seitsemän  2-3 hengen joukkuetta. Joukkueiden tehtävänä oli keksiä Akavalle eli työmarkkinakeskusjärjestölle ideoita aiheesta "unelmiesi digitaalinen koulu". Ensimmäisenä täytyi  keksiä tiimille nimi ja suunnitella lyhyt noin 3 minuutin pitchaus eli nopea ja ytimekäs myyntipuhe, jossa esitellään idean tärkeimmät pääkohdat.

Noora Helisten (vas.) ja Eva Susi (oik.) selostivat kilpailijoille säännöt ja kilpailun idean.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Joukkueiden keksittyä hyvät ideat ja suunniteltua pitchaukset heidän esityksensä videoitiin ja arvioitiin mm. kekseliäisyyden, innovatiivisuuden, kehityskelpoisuuden ja esiintymisen perusteella. Joukkueet saivat esiintyä kahdesti, ensimmäisen kerran jälkeen he saivat tuomari Noora Helisteniltä kehittämisohjeita ja erilaisia apukysymyksiä.

Joukkueet innokkaana suunnittelemassa pitchauksia

Joukkueet keksivät erittäin paljon hyviä ideoita. Monilla oli ajatus jonkinlaisesta nettisivusta tai "virtuaalisesta työtilasta" joissa yhdistyisivät kaikki tarvittavat palvelut esim. Wilma, kirjoitusohjelmat ja oppikirjat, myös pulpettiin upotettava tabletti tai näyttö olivat erittäin hyvin keksittyjä ideoita. Oppilaat esittelivät myös hologrammiopetusta, oppimispelejä, tutustumiskäyntejä yrityksiin ja Skype-puheluita ulkomaille kielten oppimisen apuna.

Sanni Pietarinen( kesk.) Rasmus Myllys (vas.) ja Petra Nieminen (oik.) pitämässä myyntipuhettaan.

Useimpien joukkueiden  mielestä aihe "unelmiesi digitaalinen koulu" oli ensin hankala, mutta sitten ideoita alkoikin tulvimaan, kun jaksoi keskittyä ja lopputuloksena syntyi erittäin hyviä esityksiä ja mahtavia luovia uudistusideoita koulumaailmaan.
Tuomarit katsovat esitykset läpi, ja pisteyttävät ne, sekä päättävät alueellisen ideakarsintojen jatkoonpääsijät. Jatkoon pääsevät joukkueet esittävät pitchauksensa finaalissa Helsingissä keväällä. Finaalissa on jaossa palkintoja yli 10 000€ arvosta, voittajajoukkueen koulu saa myös innolukio/-amis-tittelin, joka on koululle rahanarvoinen status.

Pidetään peukalot pystyssä että Lyseon joukkueet menestyisivät kilpailussa!


Teksti ja kuvat. Mari Luukkanen & Linda Muhonen

Vielä kerran koeviikoista

On jälleen tullut aika valittaa koeviikoista, tai pikemmin niiden puutteesta. Niille, jotka olivat asuneet luolassa viime kevään saattoi tulla yllätyksenä koeviikottomuus lyseolla. On se maailma kummallinen, meiltä riistettiin oikeus yhteen melkein loman tapaiseen viikkoon aina jaksojen vaihteessa. Nyt joudumme puurtamaan kahdeksan tunnin koulupäivää kokeiden aiheuttamien paineiden lomassa. Erääntyvät työt, läksyt ja harrastukset lamaannuttavat meidät normaalioloissakin, emme tarvitse kokeita siihen rinnalle! Pelastakaa koeviikot!
Mutta realistisesti. On täysin ymmärrettävää, että entisen tapaiset koeviikot eivät olisi missään nimessä toimineet tänä syksynä. Syyslukukauden lyhyys pakottaa jo muutenkin lyhyempiin jaksoihin, mitkä olisivat muuttuneet vaarallisen lyhyiksi jos normaalit koeviikot olisi järjestetty. Jokaisen tulee myöntää tämä asia. Päätös koeviikkojen väliaikaisesta poistamisesta oli välttämätön. Ja kun tämän tosiasian nyt yhdessa tunnustamme, pääsemme eteenpäin ajatusketjussa.
Mutta hei! Nämä koeviikon aikana olevat tunnit, eihän niistä ole juurikaan hyötyä! Se on melko yleinen mielipide, mutta niin todetessamme, tai pikemmin väittäessämme, sekoitamme jyvät akanoihin. Kurssin opettaja on vastuussa kurssin toteuttamisesta. Siihen rehtori voi tietenkin vaikuttaa, mutta opettaja on kuitenkin luokassa joka tunti, ei rehtori. Sen sijaan että huutaisimme Ismon päätä vadille, kuten monet ovat jo tehneet, meidän tulisi miettiä miten opettajat voisivat toteuttaa kurssit paremmin.
Mutta asia ei ole niin yksinkertainen. On totta, että opettaja päättää itse kursseista. Mutta kuitenkin näin isoa uudistusta toteutettaessa olisi pitänyt miettiä sen mahdollisia vaikutuksia laajemmin. Muistan kuinka viime keväänä annettiin varovaisia lupauksia mahdollisista puolen kurssin kokeista, toisenlaisita arviointiperusteista tai kevennetyistä koealueista. Kuitenkaan en ole nähnyt mitään muutoksia.
Näen tähän pari todennäköistä syytä. Joko opettajat eivät ole osanneet tai halunneet toteuttaa muutoksia kursseihin. Ymmärrän sen täysin. Jos opettaja on vuosien kokemuksella havainnut hyväksi jonkun tavan käydä kurssi, muutoksesta saattaisi olla suuria haittoja oppilaille. Kuitenkin, olosuhteiden muuttuessa myös tapojen tulee mukailla nykytilannetta. En ojenna syyttävää sormea opettajia kohtaan, mutta pienen epäilevän katseen luon heihin kyllä. Oliko kaikki keinot uusien menetelmien löytämiseen todella käytetty? Jos ei, miksi?
Toinen syy saattaisi olla johtajistossa. Ovatko opettajat saaneet konkreettisia ohjeistuksia kurssien läpi käymiseen nyt koeviikottomilla jaksoilla? En tiedä, eikä asia suoraan oppilaille kuulu. Mutta kuitenkin olisi huolestuttavaa, jos näin kuitenkin olisi. Ja siihen on vakavia viitteitä.
Ensimmäisen jakson koeviikko oli mielenkiintoinen kaikin puolin. Uudenlaisen järjestelmän kokeilu loisi varmasti paljon uusia ideoita, joita voisi soveltaa myöhemmissä jaksoissa. Tai niin ainakin kuvittelin. Kuitenkaan nyt toisen jakson ollessa loppusuoralla en havainnut muutoksia ensimmäisen jakson koeviikkoon verrattuna. On huolestuttavaa, jos oppilaiden tai opettajien ääni ei ole syystä tai toisesta kuulunut. On myös huolestuttavaa, jos niitä ei ole kuunneltu. En syytä ketään, tietoni asiasta ovat aivan liian vajaavaiset osoittamaan syyllistä jos sitä edes on, mutta kehityskulkua seuraan kuitenkin huolestuneena.
Näin lopuksi vielä voin sanoa, että toivoni on valitettavasti hupenemassa. Lukiomaailmaa kohtaavat pian suuret muutokset, mutta jos näinkin pienessa muutoksessa kuin koeviikkojen poistamisessa uusien ideoiden soveltaminen ontuu, kuinka voimme selviytyä tulevasta, suurista muutoksista?
Toivon kuitenkin, että tästä tapauksesta otetaan opiksi. Kokeilu on kuitenkin ollut hyvin mielenkiintoinen ja oppilaita aktivoiva. En ole aiemmin kuullut näin suuresti oppilaita kohauttaneesta tapahtumasta, ja toivon oppilaiden olevan jatkossakin aktiivisia koulun asioihin vaikuttamisessa. Opettajat ovat korkeasti koulutettuja asiantuntijoita opettajanpöydän tuolla puolen istumiseen, mutta myös meidän kokemuksillamme on merkitystä. Meidän tulee ilmaista mielipiteemme.

Konsta Tarnanen

Kirjailijailta Savonlinna-salissa 3.11

Savonlinnasali täyttyi kirjallisuuden ystävistä.

Tiistaina järjestettiin nyt jo "edesmenneen" kirjakauppa Knut Possen perinteeksi muotoutunut kirjailijailta kymmenettä kertaa. Tapahtuma oli kaupungin lukiolaisille maksuton. Tänä vuonna iltaan osallistui kahdeksan kirjailijaa ja miltei täys salillinen savonlinnalaisia kirjallisuuden ystäviä. Iltaan osallistuivat kirjailijat: Katja Kettu, Kari Hotakainen, Pekka Hiltunen, Aki Ollikainen, Outi Pakkanen, Jari Järvelä, Antti Tuomainen ja Sofi Oksanen. Ilta koostui kirjailijoiden haastatteluista, jotka käsittelivät lähinnä heidän uusimpia teoksiaan. Haastatteluihin kuului ripaus komediaa ja myyntipuheita, jotka pitivät tunnelman rentona - olivat käsiteltävät kirjat sitten itsessään hauskoja tai eivät.

Illassa esintyi myös tapahtuman päätteeksi taidelukion kuoro sekä väliaikaa ennen kaksi entistä taidelukiolaista Viivimaria Saarenkylä ja Joakim Berghäll. Tapahtuman järjesti nyt viimeistä kertaa Knut Possen kirjakauppias, jonka toimesta illan päätteeksi ilmoitettiin illan siirtymistä ensi vuonna Suomalaisen Kirjakaupan järjestämäksi. Ilta sai hieman haiken päätöksen, kun Knut Possen työntekijät kiittelivät porukkaansa ja kaupan kävijöitä yhteisistä vuosista ja neuvoivat jatkamaan kirjojen ostoa Savonlinnasta nyt Suomalaisen Kirjakaupan hyllyiltä.

Kuva ja teksti: Joonas Manninen

Älylataamo etenee (?)

Älylataamoa ja sen edistymistä miettiessä mieleeni juolahti kirjailija Friedrik Wisloffin kirjoittama aforismi: "Ei työ meitä väsytä, vaan kaikki se mikä vielä on tekemättä".
Tämä jopa hieman huvittavakin virke sopii hyvin käynnissä olevaan Älylataamo-projektiin. Raportti sen edistymisestä olisi pitänyt tehdä jo aikapäiviä sitten, mutta en ole nähnyt siihen aihetta. Miksi?
Raporttia edistymisestä on nähkääs vaikea tehdä, jos homma ei edisty. Ensimmäisellä jaksolla, eli noin kaksi kuukautta sitten, rehtorimme Ismo lupaili että Älylataamo-luokkahuone valmistuisi "tämän jakson loppuun mennessä", tarkoittaen siis kyseistä ensimmäistä jaksoa. Kuten me kaikki olemme nähneet, näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Nykyiselle toiselle jaksolle tullessa kävin taas jututtamassa rehtoria. Hän kertoi tyynesti, että projektin olisi tarkoituksena valmistua ennen toisen jakson loppua. Meni viikko, meni toinen. Pikku hiljaa alkoi näyttää siltä, että Älylataamon valmistuminen jäisi taas seuraavaan jaksoon.
Mutta sitten - 5.10.2015 - alkoi tapahtua! Mattomiehet olivat laittamassa entisen Riitta Liukon kylmään kivilattiaan piukkaa pehmeää kokolattiamattoa! (ks. kuva alla).

Pian sen jälkeen tuotiin myös pöytiä, tuoleja, verhoja ja listoja. 28.10. opettajat talkoilivat huoneen parissa ja nyt voisi jopa sanoa, että Älylataamo on saanut tuulta allensa.

Vaikka tunnelin päässä on valoa näkyvissä, niin Älylataamo ei ole vielä läheskään valmis. Ismoa lainatakseni: "Tavoitteena on saada tila opetuskuntoon, jakson vaihteessa. Nyt maalailemme vielä seiniä ja ompelemme verhoja tilaan. Osa laitteista vielä myös puuttuu".
Projektin toteutuessa uusi tila tulee toimimaan monipuolisena opetustilana, painottaen erityisesti ryhmätyömahdollisuuksia.

Lassi Nikulainen vain ja ainoastaan.

Haastattelussa Hanna Gaskin: yliopistosta takaisin lyskalle

Virpiä viikon tuurannut Hanna Gaskin

Haastattelutilana toimivaan uskonnonluokkaan saapuessa ilmapiiri on rento, eikä haastateltavasta ainakaan näy mahdollinen jännitys. Heti kuvaa ottaessa lentää ensimmäinen vitsi ilmoille ja huomaa, että esillä olo on nuorelle opettajalle jo nyt tuttua hommaa. Näin ei kuitenkaan sijaisena koululla toimivan Hanna Gaskinin mukaan ole aina ollut.

Lyseolta 2008 vuoden keväällä valmistuessaan Gaskin piti itseään liian ujona opettajaksi ja lähti Vantaalle opiskelemaan sosiaalialaa. Tämän alan opintoihin kuuluva esillä oleminen toi kuitenkin tarpeeksi itsevarmuutta vaihtaa opintojaan haaveiden mukaisiksi. Nykyään Gaskin opiskelee kuudetta vuotta teologiaa Joensuun yliopistossa, josta hän valmistuu uskonnonopettajaksi.

Opiskelu yliopistossa

Kuten monella lyseolaisellakin on edessään yliopisto-opinnot, on Gaskin pitänyt yliopisto-opiskelusta alusta asti. Itsenäinen opiskelu, toisistaan eroavat päivät ja mahdollisuus jättää jotkin luennot väliin ovat sopineet Hannan opiskelutyyliin ja opinnot ovat edenneet sopivaa vauhtia. Päivät ovat niin erilaisia, että tyypillisen opiskelupäivän kuvaaminen tuottaa ongelmia. Opiskelun ja menestymisen Gaskin kertoo olevan itsestä kiinni,  tarvittaessa tarjolla on myös opinto-ohjausta.

Gaskin teki ensimmäisenä opiskeluvuonnaan enemmän kuin ensivuotelaisen oletetaan. Kuitenkin hän kuvailee opiskelun olevan helpompaa kuin lyseolainen saattaisi olettaa; kun opinnot tekee itselleen sopivaksi, jää aikaa lähteä päivän jälkeen ystävien kanssa ulos  viettämään aikaa. Jotkin tutkinnot (kuten luokanopettajan) ovat kiireellisempiä kuin Gaskinin omat. Hän kertoo tietävänsä teologian opiskelijoita, joilla on käynnissä jo yhdeksäs vuosi. Tuleville yliopistolaisille Gaskin jättää vinkiksi hakea samana keväänä opiskelupaikkaa, sillä samantien hakiessa saa pääsykokeisiin ylimääräisiä pisteitä, mutta opiskelemaan ei tarvitse heti mennä, näin jää mahdollisuus pitää vaikkapa välivuosi.

Opiskelijasta opettajaksi

Lyseoon tuleminen tuntuu Hannasta kuin tulisi takaisin kotiin. Opettajat kohtelevat opettajakokelasta tasavertaisena, eivätkä vain vanhana oppilaana. Aluksi opettaminen tuntui jännittävältä, mutta ensimmäiset - kuten nykyisetkin - tunnit sujuivat ongelmitta. Gaskin muistaa yhä, millaista oli istua lukion penkissä, joten siirtyminen luokan eteen tuntuu yhä välillä oudolta. Myös kännykkäkulttuuri on muuttunut: hänen aikanaan kännykät pidettiin visusti piilossa ja opettajan sen huomatessa ei kännykkään enää koskettu. Itse lukiokäytäntökin on muuttunut Hannan ajoista lukiolla, sillä silloin ei vielä ollut käytössä luokattomuus, vaan omat ryhmät. Tämä saattaa Gaskinin mukaan helposti johtaa oppilaiden ujouteen, mutta samalla myös tarjoaa mahdollisuuden tutustua useampiin ihmisiin.

Lopputerveisiä kysyttäessä Hanna antaa ohjeeksi muistaa opiskella ja tehdä läksyt, sillä varsinkin tabletkoulun yleistymisen myötä opettaja kyllä tietää milloin läksyt ovat tekemättä.

Haastattelu, kuva ja teksti: Joonas Manninen ja Konsta Tarnanen

Lyseolle uintikilvassa kultaa

Tiistaina 13.10 uitiin Savonlinnassa kilpaa koulujen välisissä uintikilpailuissa. Kaiken kaikkiaan kilpailuihin otti osaa 84 niin pienempää kuin isompaakin uimaria lähes jokaisesta Savonlinnan koulusta.
Osallistujamäärä oli laskenut viime vuodesta, mutta tunnelma oli hyvä ja mieli korkealla. Matkoina olivat 25 ja 50 metrin rintauinnit sekä vapaauinti.

Myös lyseolta olimme saaneet kilpailuihin osanottajan. Toni Mikkonen, lyseon toisen luokan opiskelija kauhoi koululleen mainetta ja kunniaa 50 metrin vapaauinnissa ajalla 27.44 sijoittuen ensimmäiseksi. Samalla Mikkonen voitti oman eränsä.

Karjalaiskirjailija Arvi Perttu vieraili lyseolla

Tiistaina 13.10. koulullamme vieraili karjalaiskirjailija Arvi Perttu. Hän kertoi äidinkielen opiskelijaryhmille, millaista on olla karjalaisena kirjailijana Venäjällä ja Suomessa sekä esitteli hieman tuotantoaan. Hän puhui myös kielivähemmistöjen tilasta Venäjällä.

Kirjailija Pertun äidinkieli on suomi, mutta hän on kotoisin Karjalasta. Perttu on kirjoittanut historiallisia romaaneja ja novelleja, joista tuorein on Lesonen ja naiset. Hän on myös kääntänyt paljon kirjallisuutta venäjästä suomeksi. Perttu on asunut Suomessa 2000-luvulta lähtien, mutta karjalaisuus säilyy silti hänen teksteissään.







Kuvat: Virpi Loikkanen
Teksti: Maarit Mielikäinen

Koulumme uudet opettajat

Koulussamme on aloittanut tänä syksynä kaksi uutta opettajaa: Annikka Koivuniemi (vas.) ja Jaana Kosonen. Päätimme tutustua heihin haastattelemalla heitä. 

Hei! Kuka olet ja mistä tulet?
Jaana: Olen Jaana ja asun Silvolassa ja olen Savonlinnasta kotoisin. Opetan Lyseolla ruotsia ja Taidelukiolla englantia.
Annikka: Olen Annikka, asun Savonlinnassa ja olen kotoisin Tampereelta. Opetan äidinkieltä ja kirjallisuutta.

Miten päädyit lyseolle?
Jaana: Olen käynyt Lyseon lukion ja kirjoittanut täältä 1995. Täällä on vielä samoja opettajia, esimerkiksi Mäkisen Markku opetti minulle matikkaa ja Toivosen Maija saksaa. Opiskelin Joensuussa pääaineena englantia ja sivuaineena ruotsia. Opettaja minusta ei koskaan pitänyt tulla, mutta lopulta se oli oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto. Ja olen kyllä tykännyt olla opettajana, joka loppujen lopuksi olikin se minun juttu. Olen opettanut Kerimäellä valmistumisestani asti sekä yläasteella että lukiossa. Sitten tarjottiin mahdollisuutta tänne, jos haluaa jatkaa lukiossa opettajana ja niin päädyin Lyseolle. Ja halusinkin tulla!

Annikka: Tänne lyseolle olen päätynyt melko pitkää reittiä. Mä työskentelin aika pitkän 15 vuoden rupeaman Tampereen ammattikorkeakoulussa viestinnän opettajana ja sitten rupesin miettimään, että olenko mä täällä siihen asti, kun jään eläkkeelle. Sitten aloin työn ohella opiskelemaan ompelijaksi. Mulla oli puolitoista vuotta oma ompelimo ja silloin mietiskelin, mitä haluaisin tehdä. Mä keksin, että äidinkielen opettajan ammatti olisi aika hieno ja siinä pääsisin tekemään kaikkea, mistä olen kiinnostunut. Sitten mä aloin opiskelemaan kirjallisuutta ja täydensin tutkintoani. Tein vielä sellaisen repäisevän liikkeen, että lähdin Tampereelta Sulkavalle äidinkielen opettajan äitiyslomasijaiseksi. Muutin Savonlinnaan ja kun pesti loppui, pääsin tännne Lyseolle Katriinan äitiysloman ajaksi.

Miten olet viihtynyt lyseolla?
Jaana: Olen kyllä tykännyt! Kerimäkeen verrattuna Lyseo on tosi iso koulu ja paljon oppilaita, että mitään mahkuja ei ole muistaa kaikkia. Mutta ainakin on vaihtelua entiseen.

Annnikka: Kiitos tosi hyvin! Minulla on ollut mukavaa ja täällä on tosi mukavia oppilaita, vaikka kaikki päivät ja hetket eivät olisikaan parhaita.

Mikä on parasta ja huonointa opettajan työssä?
Jaana: Miusta on ihan huippua opettaa ruotsia, se on aivan mahtavaa. Tietysti nuorten kanssa on kiva tehdä töitä! Miinuspuolena tietysti korjaamista on paljon, esim. kirjoitelmien lukeminen on työlästä. Mutta välillä on niin leppoisaakin, että ei se ole niin rasittavaa. Tykkään kyllä tosi paljon työstäni!

Annikka: Parasta on se, kun itsekin saa uusia ideoita ja kuulee uusia ajatuksia. Myös se, että saa lukea ja oppia uutta asioista, joista on kiinnostunut. Ja tietenkin sellaiset hetket, kun opiskelijat ylittävät itsensä. Ikävintä on, jos kukaan ei ole tehnyt läksyjään.

Mitä terveisiä sinulla olisi opiskelijoille?
Jaana: No läksyt pittää tehdä aina ja muistakaa hankkia kurssikirjat ajoissa. Mie tykkäisin, että oppilaat olisivat aktiivisia ja innokkaita itsekin sekä osallistuisivat opetukseen, niin siihen tulisi enemmän vuorovaikutusta.

Annikka: Muistakaa, että opettajatkin ovat vain ihmisiä!


Teksti ja kuva: Satu ja Maarit

Lyseo mukana sähköisen YO-kokeen valtakunnallisessa harjoituskokeessa

Koulussamme järjestettiin sähköisen yo-kokeen harjoitus perjantaina 2.10. Harjoituksessa testattiin sähköisen yo-kokeen tekniikkaa ja etsittiin parannuksia. Koe oli osa valtakunnallista harjoitusta, jossa sama koe suoritettiin monessa koulussa ympäri Suomea. Saatujen tulosten perusteella järjestelmää kehitetään.
Ensimmäiset oikeat sähköiset yo-kokeet on määrä suorittaa syksyllä 2016 oppiaineina saksa, maantieto ja filosofia. Viimeisenä aineena on tulossa matematiikka, joka on tarkoitus sähköistää keväällä 2019. Aikataulu on siis melko tiukka, mutta tekniikka kehittyy nopeasti. Ja isoja panostuksia hankkeeseen on laitettu. Sähköisiin kirjoituksiin siirtyminen edellyttää myös muun lukiokoulutuksen muuttamista sähköiseen muotoon, mitä lukiot ovat jo jonkin aikaa tehneet erilaisten kokeilujen ja myös pysyvämpien ratkaisujen, kuten tabletkoulun muodossa.
Nyt järjestetyssä harjoituksessa käytössä olivat koulun päätelaitteet, mutta tulevaisuudessa oppilaat joutuvat ostamaan itse kokeeseen sopivan laitteen. Valitettavasti kukaan ei ole vielä täysin varma mitä laitteelta tullaan vaatimaan. Tämä voi muuttua ongelmaksi, kun perheet hankkivat opiskelua varten päätelaitteita, joita tulisi pystyä käyttämään myös kokeissa.

Käytännön asioiden läpikäymistä ennen koetta.
Uusi kokemus kaikille läsnäolijoille.

Harjoituksen koejärjestelyissä kaikki oli uutta ja koeasteella, mikä näkyi vielä tottumattomissa käytännöissä. Numerolapuilla varustettujen konepaikkojen löytymisen, koneiden käynnistämisen ja henkilökohtaisten tunniste- ja varmennekoodien syöttämisen jälkeen aikaa olikin ehtinyt kulua jo melkein tunti. Mutta järjestelmän kehittymisen ja opettajien kouluttamisen jälkeen toiminta sujuu varmasti helpommin.

Itse koejärjestely oli siis paperilla yksinkertainen. Tietokoneet käynnistetään usb-tikun kautta erityiselle käyttöjärjestelmälle, joka estää käyttäjää pääsemästä käsiksi tietokoneen muistiin tallennettuihin tietoihin. Kone on jatkuvasti kaapeliyhteydessä nurkassa olevaan paikalliseen palvelimeen, mihin edistyminen jatkuvasti tallentuu. Koe avataan selaimen kautta kyseiseltä palvelimelta, minne myös kaikki aineistot on tallennettu. Kokeen suoritettuaan oppilas sammuttaa tietokoneen, ja antaa muistitikun valvojalle. Näin tieto olisi tallennettuna, vaikka tallennustietokone tai muistitikku syystä tai toisesta hajoaisi.
Niin teoriassa. Suurin ensimmäinen ongelma oli koneiden käynnistäminen, mikä oli konemallista riippuen erilaista. Mikäli oppilaiden tulisi käyttää kokeessa omia laitteitaan, eivät edes kokeen valvojat osaisi välttämättä auttaa tässä ongelmatilanteessa. Jokin ratkaisu on löydettävä.
Kokeessa käytetty käyttöjärjestelmä toimi hyvin. Yksinkertaisessa ja kevyessä toteutuksessa ei ollut mitään liikaa, eikä ongelmia ilmennyt kenelläkään.

Koe oli hyvin mielenkiintoinen kokeilu. Suurin ero paperilla toteutettavaan kokeeseen verrattuna oli tietenkin tekstin helppo muokattavuus. Kokonaisten kappaleiden siirtely on todella helppoa tietokoneella kirjoitettaessa, mikä vähentää suunnittelun tarvetta. Kuitenkaan tietokoneiden käyttö ei muuta kokeiden luonnetta. Helpolla siitä ei pääse.

Teksti: Konsta Tarnanen
Kuva: Anita Hietalahti

Mediaryhmällä on Instagram-tili!

Koulumme mediaryhmällä on nyt myös instagram-tili! Julkaisemme kuvia opiskeluelämästä sekä koulumme tapahtumista ja muistettavista asioista. Käykää kurkkaamassa tilimme sekä tykkäämässä kuvista!  Seuraamalla tiliä saa ajankohtaista tietoa koulumme tapahtumista. Tilin nimi on Lyseonmediaryhma. Mukavaa instailua!

Teksti ja kuva: Satu ja Maarit

Abi-gallup syksyn yo-kirjoituksista

Syksyn yo-kirjoitukset ovat melkein ohi, joten sen kunniaksi päätimme tehdä pienen gallupin abeillemme:

1. Mitä aineita olet jo kirjoittanut, mitä vielä edessäpäin?
2.Miten olet valmistautunut kirjoituksiin?
3. Onko sinulla mitään vinkkejä tuleville kirjoittajille?

Jani Haiko LL13e

1.Kirjoitin pitkän englannin, keväällä sitten äidinkieli,matematiikka  ja tämän hetkisen suunnitelman mukaan yhteiskuntaoppi.

2. Lukemalla tietysti. Kertasin paljon koealueita. Englantia olisin voinut lukea enemmän, mutta motivaatiota ei ole aina.

3. Kannattaa valmistautua tarpeeksi ettei harmita jälkikäteen. Muistakaa ottaa tarpeeksi eväitä mukaan kirjoituksiin.

Vili Hintsa LL13a

 1. Pitkä englanti. Keväällä biologia, maantieto, pitkä matikka ja ehkä (tietenkin) äidinkieli.

2. Luin edellisemä päivänä. Katsoin Netflixiä englanninkielisillä tekstityksillä.

3. Kannattaa oikeasti lukea...

vas. Camilla Aspivaara LL13a oik. Riina Halonen LL13a

Camilla:
1. Olen kirjoittanut jo englannin, kirjoitan vielä terveystiedon, maantiedon, matikan ja äidinkielen

2. Lukemalla tosi paljon!

3. Alkakaa lukemaan tosi aikaisin. Lukusuunnitelma kannattaa tehdä.

Riina:
1. Englannin kirjoitin jo. Kirjoittamatta ovat terveystieto, matikka, äidinkieli ja psykologia.

2. Lukemalla kaikki kirjat mitä tarvitsee.

3. Lukekaa ja keskittykää opetukseen ja läksyihin. Älkää käyttäkö puhelimia tunneilla.




              Onnea kaikille abeille tuleviin kirjoituksiin!

 

Teksti & kuvat: Mari Luukkanen ja Linda Muhonen

Retkeilykurssin viikonloppuretki Tervastuvalle

Linnanvirrassa seikkailua

Lyseon perinteinen retkeilykurssi järjestettiin jälleen 28.-29.8. Olimme mukana kurssilla ensimmäistä kertaa (muttei viimeistä), sillä se on tarkoitettu toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoille. Kurssi suoritetaan siis yön yli tehtävänä retkenä, jonka kohteena oli tällä kertaa Olavin retkeilijöiden Tervastupa Aholahdessa. Aikaisempina vuosina on esimerkiksi soudettu kirkkoveneellä saareen yöpymään ja nukuttu yötä Lyseon sisäpihalla. Tällä kertaa kirkkovenesoutu oli järjestetty erikseen ja soudimmekin Savonlinnan ympäri torstai-iltana. Keli oli onneksi hyvä ja kirkkovenesoutu oli monelle aivan uutta, vaikka asumme Savonlinnassa keskellä Saimaata.

Purjehdusta kaatosateessa ja hyvässä tuulessa

Tänä vuonna saimme retkeilykurssin käyttöön myöskin uuden kulkuvälineen, nimittäin partiolippukunta Savon Saukkojen uuden purjeveneen, jolla osa kurssilaisista (mukaanlukien rehtorimme) purjehti Tervastuvan rantaan napakassa tuulessa. Loput kävelivät Aholahdesta Tervastuvalle noin 10 km matkan. Valitettavasti kelit eivät oikein suosineet meitä ja perjantaina matkaan lähdettäessä satoikin kaatamalla ja fiilikset eivät olleet kovin korkealla. Perille päästessä olimme kaikki litimärkiä, mutta onneksi tavaroita saatiin kuivattua makkaranpaiston lomassa ja viimeistään saunan ja syönnin jälkeen kaikilla alkoi olla mukavampaa kelinkin kirkastuessa.

Tonin maittava aamupala

Lauantaiaamuna kokkailimme aamupalat, keräsimme tavarat ja suurin osa meistä lähti kävellen kohti Vuohimäen leirikeskusta. Veneeseen tuli uudet matkustajat, joiden kanssa lähdimme takaisin kohti Laitaatsalmea. Keli oli täydellinen purjehtimiselle: tuuli oli myötäinen ja vauhtia saatiin hyvin osittain aurinkoisessa kelissä. Matka taittui sekä kävellen että veneellä nopeammin ja mukavammin kuin perjantaina ja monelle jäikin varmasti hyvä mieli retkestä alun sateesta huolimatta.











Me aiomme osallistua kurssille ensi vuonnakin, jos kurssi siis vain järjestetään. Siksi kannattaakin valita kurssi tämän vuoden esivalinnoissa. Myöskin ensi vuonna vene on käytössä jos vain kiinnostuneita kurssille tulijoita riittää. Suosittelemme lämpimästi!!

Tässä hieman kuvia retkeltä:

Ryhmäpotretti

Aamusarastus

Päivällisen kokkailua

Aamiaiseksi lihiksiä ja makkaraa

Purjeveneen reittiä ja yleiskarttaa

Teksti: Tapio Loikkanen ja Toni Mikkonen

Kuvat: Ismo Falck ja Hannu Soini

Lyskan juhlasalissa tapahtuu

Suomen lukiolaisten liiton kouluvierailu

Suomen lukiolaisten liiton vuosittaisen vierailun esiintyjänä oli Lovisa Hirvonen, joka on Lyskalta kirjoittanut ja muistetaan myös mediaryhmän jäsenenä. Lovisa toimii Lukiolaisten liiton Kaakkois-Suomen piirin piirihallituksen puheenjohtajana. Hienoa, Lovisa!

Jääkärien muistolaatan paljastusjuhla

Lauantaina 29.8. koululla vietettiin jääkärien muistolaatan paljastusjuhlaa. Jääkärit olivat nuoria suomalaisia miehiä, jotka lähtivät salaa Saksaan sotilaskoulutukseen ennen Suomen itsenäistymistä ja joista monilla oli sittemmin tärkeä rooli itsenäisen Suomen armeijassa. Savonlinnan Lyseosta jääkärijoukkohin lähti 14 lukiolaista, joiden nimet ovat nyt muistolaatassa juhlasalin seinällä. Juhlaohjelmaan kuului mm. prikaatinkenraali Asko Kilpisen puhe. Lyseon nykyisiä opiskelijoita edustivat tyylikkäästi airueina Annika Kokki ja Mohamed Mahmoud sekä oppilaskunnan hallituksen jäsenet Anni Herttuainen ja Oskari Arpinen.

Kuvat: Virpi Loikkanen

Henna Salliselle SM-kaksoismestaruus

Toista vuotta lyseossa opiskeleva Henna Sallinen voitti SM-kultaa naisten 17v sarjassa niin kiekonheitossa kuin kuulantyönnössäkin. Sallinen on 184 cm pitkä yleisurheilija, joka kilpailee Savonlinnan Riennon riveissä. Yleisurheilun 16-17 -vuotiaiden SM-kilpailut käytiin  Kalajoella 21-23.8.

Kiekon voittoon Sallinen ylsi tuloksella 40,76, josta hän on itsekin hieman hämmästynyt: "En uskonut voittavani mestaruutta tuolla tuloksella, mutta näköjään se riitti", Sallinen toteaa haastatellessamme häntä.

Kuulantyönnössä voittokaari taas kantoi 16,08 metriä, mikä on kova tulos jopa kansainvälisellä tasolla. Sallisen mielestä parempikin tulos olisi kuitenkin ollut mahdollinen, mutta on tietenkin tyytyväinen voitoon ja tulokseensa. Hänen kauden paras heittonsa on huimat 16,17 metriä, joka on samalla 2000-luvun 17v naisten kovin tulos.

Näin kovat tulokset eivät tietenkään tule aivan helpolla, vaan Sallinen on harrastanut yleisurheilua jo 5-vuotiaasta lähtien ja hän erikoistui nimenomaan kuulantyöntöön vasta muutama vuosi sitten. Harjoittelutahti on kova ja Sallinen onkin lyseon kilpaurheilulinjalla, joka auttaa häntä harjoitusten mahduttamisessa opintojen sekaan.

"Harjoituskertoja mahtuu viikkoon 10-12, joten kipis hyödyttää paljonkin treenien ajoittamisessa", Sallinen kertoo. Valmentajana hänellä toimii oma äiti, Heli Sallinen.

Sallinen opiskelee lyseolla sekä pitkää matematiikkaa että fysiikkaa ja kemiaa. Tulevaisuuden urahaaveena olisikin lääkikseen pääsy. Urheilu-uralla seuraavaksi tähtäimessä ovat 19-vuotiaiden MM-kisat ensi kesänä ja 19-vuotiaiden EM-kisat vuonna 2017.

Kysyimme lopuksi, mikä on parasta Lyseolla opiskelussa?
-Parasta lyseolla on ruokailu ja kahvitauot. Kahvilassa tulee vietettyä melkein joka välitunti, Sallinen naurahtaa. -Opettajat ovat myös kannustavia ja mukavia.



Teksti: Tapio Loikkanen ja Toni Mikkonen
Kuva: Matti Peltoniemi http://www.yleisurheilu.fi/sites/default/files/henna_sallinen.jpg

Abit vierailivat Joel Lehtosen Putkinotkossa

Torstai 20.8. oli lämmin ja aurinkoinen päivä, joten tieto siitä, että viettäisimme äidinkielen tunnin Putkinotkossa tuntui oikein mukavalta ajatukselta. Putkinotko on Joel Lehtosen samannimisen romaanin miljöö, ja hänen entinen asuinpaikkansa. Joel Lehtonen on ehkä kuuluisin savonlinnalainen ja yksi merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista. Äidinkielen kuudes kurssi käsittelee suomalaista kirjallisuutta, joten on hyvin luontevaa, että luemme teoksen, joka sijoittuu kotoiseen Savonlinnaan. Teos myös varmasti avautuu meille aivan eri tavalla, kun olemme käyneet tallustelemassa kirjan tapahtumapaikoilla.

 

Matkasimme autoilla Putkinotkoon ja perillä tapasimme Joel Lehtosen seuran sihteerin Jari Rusasen ja Putkinotkon "talonmiehen" Pauli Tuovisen, jotka esittelivät meille paikkaa ja kertoivat paljon mielenkiintoista tietoa Joel Lehtosesta ja Putkinotkosta. Käynnistämme tehtiin  myös juttu Savonmaa-lehteen. Saimme tietää muun muassa, että kirjasta vuonna 1956 kuvattu elokuva on kuvattu juuri Putkinotkossa ja Joel Lehtonen asui samassa talossa velipuolensa ja tämän perheen kanssa. Oli hämmentävää huomata, miten Lehtosen velipuolen yli kymmenhenkinen perhe pystyi asumaan vain yhdessä huoneessa, kun samalla talon toisessa päädyssä Lehtosella oli kaksi tilavaa huonetta omassa käytössään.

 

Mielestäni vierailu oli antoisa, vaikka tietoa tulikin niin paljon, ettei kaikkea pysty muistamaan. Kuitenkin jo paikalla käyminen avartaa lukukokemusta ja tekee tarinasta todellisemman tuntuisen. Lisäksi olen samaa mieltä erään opiskelijan kanssa, kun hän sanoi, että "savonlinnalaisen yleissivistykseen kuuluu tietää ja osata kertoa jotain Putkinotkosta". Teksti: Jonna Mikkonen, kuvat: Anu Partanen
Linkki seuran sivuille: http://www.nimikot.fi/nimikkoseurat/joel-lehtonen/

Jari Rusanen (Joel Lehtosen seuran sihteeri, vas.) esitteli Putkinotkoa.

Sauna, jossa kirjailija on syntynyt.

Ryhmäkuvaan asettautuminen Savonmaa-lehden kuvauksia varten.

Tervetuloa Putkinotkoon!

Kuistilta avautui näkymä Haapaveden rantaan, jossa myös kävimme tutustumassa.

Lehtosen työhuone ja -pöytä

Tässä tuvassa asui 11-henkinen kirjailijan velipuolen Muhosen perhe, joka toimi romaanissa Juutas Käkriäisen perheen esikuvana.