Molekyylibiotieteiden esittely

Kuva: Miro Brunou

Koulullamme vieraili tänään torstaina 13.4. molekyylibiotieteiden opiskelija Senni Poranen Helsingin yliopiston biotieteiden laitokselta. Hän esitteli opintojaan ja vaihtoehtoja esimerkiksi lääkikseen pyrkiville. Lisäksi hän kertoi vapaaehtoistyön mahdollisuuksista esimerkiksi lukio-opintojen jälkeen.

Poranen ei itse tiennyt lukiossa mitä haluaa opiskella jatkossa, eikä siten lukenut esimerkiksi biologiaa. Myöhemmin hän kävi aikuislukiossa biologian kursseilla.
Hän on pyrkinyt kahdesti lääkikseen, muttei tullut valituksi.


1. Kuinka päädyit opiskelemaan molekyylibiotieteitä?

"Etsin tietoa eri koulutuksista mitkä vastaisivat mahdollisimman paljon lääkistä. Kävin eri sivustoilla ja löysin molekyylibiotieteet. Keväällä käytyäni lääkiksen pääsykokeissa kävin niiden jälkeen myös molekyylibiotieteiden pääsykokeissa. Ne olivat todella helpot verrattuna lääkiksen pääsykokeisiin ja en tarvinnut lukea niihin erikseen. Fysiikka ei ole vahvin aineeni, eikä molekyylibiotieteiden pääsykokeessa ole kysymyksiä liittyen siihen. Biologia on alkanut kiinnostamaan minua yhä enemmän."

2. Miksi et yrittänyt yhä uudestaan lääkikseen?

"En voinut käyttää tuhottomasti aikaa lääkikseen pyrkimiseen, enkä olisi jaksanut päntätä samoja asioita enää seuraavaa vuotta. Tajusin että voin opiskella jotain muuta ja pyrkiä sen jälkeen uudestaan lääkikseen jos se tuntuu vielä hyvältä."

3. Missä voit työskennellä kun valmistut?

"Todella hankala sanoa, en tiedä oikein itsekään. Kuitenkin esimerkiksi THL:llä asiantuntija tehtävissä ja tutkimusta tehden. Maailma myös muuttuu koko ajan, joten voi tulla uusia ammatteja joissa taitojani tarvitaan. Kansainvälisyys on tärkeässä roolissa."

4. Mistä haaveilit lukiossa?

"Matkailusta. Minulla ei ollut lukiossa tiedossa mitään ammatti haavetta."

5. Mitä tekisit toisin jos olisit lukiolainen?

"En tekisi toisin varmaan mitään. Myöhemminkin kerkeää opiskella."

Minkälaista opiskelu on ollut? (mitä tutkittu)

"Haastavaa verrattuna lukion opintoihin mutta oppii todella paljon. Oppimisessa todella suuri harppaus verrattuna siihen mitä oppi lukiossa. Opiskelu ollut myös paljon haastavampaa, koska on vain luentosarjoja, joilla käyt. Lisäksi saat luentomateriaalit, jotka ovat englanniksi. Luento sarjan lopussa on vain tentti missä asiat pitää osata. Labrakursseilla työt tehdään pareittain ja teoriat opiskellaan itsenäisesti ja lopussa on työkoe, jota opettaja valvoo. Ensimmäinen kerta jännitti hirveästi"

6. Huonot puolet yliopistossa

"Ei ryhmätöitä ja liikaa yksin suorittamista. Uskon, että yliopisto ei valmenna tarpeeksi hyvin työelämässä vaadittavaan sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ei myöskään esitelmiä, josta saisi esiintymis kokemusta. Voi olla vaikka kuinka viisas, muttei saa ilmaistua itseään tulevaisuudessa."

7. Mitä neuvoja lukiolaisille

"Lähes kaikki luentomateriaalit ovat englanniksi, joten kieliin kannattaa panostaa. Yliopistossa töitä tehdään paljon itsenäisesti ja pari- ja ryhmätöitä ei ole lähes ollenkaan. Jos on hyvin sosiaalinen ja oppii parhaiten tekemällä tai ryhmässä kannattaa miettiä onko yliopisto oikea jatko-opinto paikka."

Kuvataiteen yhteistyötä saksalaisen lukion kanssa

Lukiomme on jo yli vuoden ajan pitänyt yhteyttä nürnbergiläisen lukion Martin Behaim Gymnasiumin kanssa Skype-videoviestintäpalvelun kautta. Kyseisen koulun kuvataiteen opettaja Riitta Kapanen-Hermes on kotoisin Savonlinnasta ja siksi yhteydenpito ollut helppoa.
Yhdessä lukioidemme välillä on vaihdeltu ajatuksia kuviksen töistä sekä vertailtu töitä keskenään ja jopa inspiroiduttu teoksista. Skype-yhteyden aikana Saksaan näytimme heille meidän lyseomme töitä ja he myös meille töitään. Yhteisen työmme teemana oli Perjantai-iltani. Oppilaittemme esitellessä töitään kuului skypen välityksellä saksalaisten lukiosta paljon "bravo"-huutoja sekä ylistystä töistä.

 Kuvassa perjantai-illan symboloima lyseolaisen valokuva sekä taustatyö.

 Savonlinnalaisten opiskelijoiden hienoja töitä pohjautuen perjantai-iltaan.

Skype-yhteyden välillä vaihdoin myös muutaman sanan ja kysymyksen suomalaisen kuviksen opettajan kanssa, joka tulkkasi meille saksalaisten oppilaiden vastauksia:

Mikä oli vaikeaa tai helppoa yhteisen kuvistyömme parissa?
-Vaikeaa oli työn käytäntöön laitto, koska kuvakollaasin, ihmisen sekä ympäristön toteutus kerralla oli monille uutta. Helppoakin oli kunhan sai idean ja kokonaiskuvan työhön hahmotettua.

Olisiko vastaavanlaista yhteistyötä mukava jatkaa?
Luokassa äänesteltiin ja 50% olisi ainakin oppilaista valmiita siihen.

Tuleeko keskeisiä eroja näkyviin suomalaisten ja saksalaisten töissä?
Kuvaamataidon opettaja Saksasta kiteytti ajatukset ja sanoi suomalaisissa töissä olevan enemmän luonto esillä ja sen merkitys suomalaisille. Saksassa vallitsi taas enemmän urbaaninen kaupunkikuva ja sen läheisyys ihmisten arjessa.



Teksti: Tatu Laamanen
Kuvat: Titta Välimaa

Detmoldin matka osa 2

Keskiviikko 30.11

Kokoonnuimme aikaisin aamulla Detmoldin rautatieasemalle. Nousimme junaan päämääränämme Münster, vaihdoimme junaa kolmesti matkalla.Saimme hieman oudoksuvia katseita, kun Tuija huuteli meille, että kaikki nousee varmasti oikeaan junaan eikä eksy.
Kauniiseen Münsteriin saavuttuamme, saimme opastetun kierroksen, jossa kävimme kaupungin kuuluisalla torilla, Pyhän Paavalin katedraalissa, ja näimme useita hienoja kirkkoja. Katedraalissa pääsimme näkemään kun 1540-luvulla rakennettu astronomionen kello soi ja pienet figuurit liikkuivat siinä. Ihmisiä tulee usein ympäri maailmaa katsomaan kyseisen kellon sointia. Kirkkojen ihailemisen jälkeen meillä oli aikaa käydä shoppailemassa.

Pyhän Paavalin katedraali

Torstai 1.12
Taas kokoonnuimme rautatieasemalle, tällä kertaa menimme Bielefeldiin. Siellä kävimme tutustumaan isoon yliopistoon. Kampus ei sinäänsä eronnut suomalaisista yliopistoista, mutta se oli tosi iso ja päärakennuksen sisällä oli mm. kauppa, kahviloita ja oma uimahalli. Meille esiteltiin myös kansainvälisen vaihdon mahdollisuuksia. Taas oli vapaa-aikaa käydä kiertelemässä ja tuhlaamassa rahaa.

Bielefeldin yliopiston "aulahalli"

Perjantai 2.12
Menimme hostiemme kanssa oppitunneille. Istuin sitten uskonnon ja sen jälkeen maantiedon tunneilla ja sen jälkeen host-siskoni sanoi että saan lähteä kaupungille shoppailemaan. Illalla kävimme muiden suomalaisten kanssa kahvilla ja pelailtiin wiillä host-perheen kanssa.


 Lauantai 3.12
Jokaisella host-perheellä oli omia tekemisiä, me lähdimme isompaan kaupunkiin Hannoveriin shoppailemaan. Kiertelimme monia tunteja isossa kauppakeskuksessa ja sitten menimme syömään. Aikaisin sunnuntai-aamuna istuimme monta tuntia bussissa ja lentokoneessa ja lopulta palasimme turvallisesti ja väsyneinä onnnistuneen matkan jälkeen Savonlinnaan.

              


                           

Teksti ja kuvat:
Mari Luukkanen

Matkakertomuksia Detmoldista, 3. osa

Odotukset vastaan todellisuus

Raven Leimenstoll:

Itse lähdin tähän seikkailuun mukaan aika vähällä tiedolla siitä mihin olin ryhtymässä. Mutta tiesin että tästä tulisi unohtumaton kokemus, tehtäisiinpä me mitä tahansa, joten lähdin mukaan innostuneella asenteella.

Omat ajatukset oli että me keskustellaan vakavasti EU:n politiikasta ja muista hyvin "aikuisista" aiheista. Mutta olin aika pahasti väärässä. Lyhyesti sanottuna nuo kahdeksan päivää olivat pieni yhdistelmä uskontoa, yhteiskuntaoppia, historiaa, vähän ehkä filosofiaa ja lisänä rutkasti hauskanpitoa. Ja tietenkin opimme myös paljon uutta muista kulttuureista ja kielistä ympäri Eurooppaa ja vähän sen ulkopuoleltakin.

Meillä oli joka päivä joko pari yhteistä workshoppia tai jonkunlainen mielenkiintoinen luento, kaikki ajankohtaisista aiheista. Workshopeissa työskentelimme aina sekalaisissa ryhmissä, minkä ansiosta saimme paljon eri näkemyksiä eri maista. Workshopit olivat hyvin vaihtelevia, toiset super mielenkiintoisia, toiset tunteellisia ja toiset hyvin hauskoja.

Iltaisin ohjelma oli aina vähän rennompaa. Jokainen maa ja kaupunki esitteli itsensä ja kaupunkinsa ja sitten pelasimme erilaisia pelejä. Koko ajan oli ohjelmaa, toki välillä myös vapaata, joten aika kului kuin siivillä.

En itse halua vaihtaa tätä kokemusta mihinkään, ja olen hyvin kiitollinen että sain osallistua. Nyt minulla on noin neljäkymmentä uutta ystävää ympäri Eurooppaa, ja halu vierailla kaikkien luona on suuri.

Kiitos kaikille järjestäjille ja toivottavasti juuri tämän kaltainen toiminta jatkuu vielä pitkään ja laajenee vielä suuremmaksi, jotta muutkin nuoret voivat kokea ja oppia niin paljon uutta (tai jopa vielä enemmän) kuin minä.

Eurooppalainen unelma on elää rauhassa, yhdessä toisten kanssa ja tasavertaisina

Santeri Liukkonen:

Sain kuulla Konstalta kesällä, että olisi mahdollisuus lähteä reissulle Eurooppaan ilmaiseksi kesän lopussa. Ajattelin, että lähdetään nyt sitten matkaan, koska henkilökohtaisia kuluja ei tulisi paljoa, ja oppisinpa englannin kieltäkin paremmin puhumaan. Lisäksi ajattelin, että matka voisi olla kiinnostava, sillä keskustelisimme EU:sta ja muusta. Kuitenkin itse EU:sta puhuminen jäi suhteellisen vähäiseksi, sillä yli viikon kestävällä reissulla pitää muutakin tehdä.

Koko reissu oli hyvin rakennettu, ja joka päivälle oli suunniteltua usein hyvin kevyttä aktiviteettia, mutta silti koko ajan oli hyvin reipasta menoa ja kiinnostavia tapahtumia ja vierailuja. Parasta nuorisotapahtuman sisällössä olikin juuri se, että kaikki, mitä teimme oli suurelta osin yhdessäoloa, ja oikeastaan mikään ei tuntunut tylsältä, kun oli ympäröity muilla nuorilla ja uusilla kavereilla.

Ohjelmaan kuului vierailuja, pelejä, runsaasti vapaa-aikaa, tapahtumia, yhdessäoloa, esityksiä sekä keskustelua ja kaupungin esittelyä.

Kokonaisuudessaan koko viikko oli unohtumaton kokemus. Sai oppia muista kulttuureista ja maista Euroopassa paljon ja tutustua muiden maiden nuoriin. On hienoa tietää, että juuri samanlaisia mahtavia ihmisiä on kaikkialla ympäri Eurooppaa.

Matkasta jäi elinikäisiä muistoja ja unohtumattomia hetkiä, ja siksi toivonkin, että vastaavanlaisia tapahtumia tullaan järjestämään tulevaisuudessakin, jotta muutkin nuoret saavat kokea saman. Harmi vain, että sai nauttia tapahtumasta vain niin vähän aikaa.

Monta uutta ystävää

Konsta Tarnanen:

Kun ilmoittauduin matkalle en oikeasti tiennyt laisinkaan mihin olin ryhtymässä. Vähäisten tietojen ja epämääräisen, alustavan ohjelmarungon perusteella olisi voinut luulla koko projektin olevan vakavamielistä, syvällistä vaikeiden aiheiden käsittelyä, loputtomia kokouksia ja raporttien kirjoittamista sekä pukumiesten puheiden kuuntelemista. Viimeisenä päivänä olisi ollut puhe, jonka jälkeen me, selkä suorana istuva yleisö, olisimme taputtaneet pitäen käsiä 90° kulmassa, kätelleet toisiamme ja palanneet kotiin muuttuneina, sivistyneinä ihmisinä. Mutta totuus oli kaikkea muuta.

Mainostekstin mukaisten vakamielisten aiheiden käsittelykin olisi varmasti ollut tavallaan mukavaa, mutta lopputulos oli mielestäni paljon ennakko-odotuksiani parempi. Näin jälkikäteen on helppo huomata matkan päätavoitteen olleen yksinkertaisesti antaa mahdollisuus nuorille tavata toisia nuoria. Ohjelma oli toissijainen, sen tehtävänä oli toimia päivän rytmittäjänä ja tukea varsinaista päätavoitetta. Eri maista ja sitä kautta täysin eri lähtökohdista peräisin olevat nuoret pääsivät matkalla tapaamaan toisiaan olosuhteissa, joissa kaikki ovat samanarvoisia.

Epäilemättä palaaminen takaisin kotiin on mukavaa, mutta olisin halunnut tapahtuman jatkuvan vielä hetken. Mukava seura ja mielenkiintoisen ohjelman täyttämät päivät kuluivat tietenkin liian nopeasti. Ruoka ei kenties ollut herkullisinta mahdollista, mutta sitä oli riittävästi. Ainakin yleensä.

Toivoisin kaikkien nuorten saavan samanlaisia kokemuksia. Matka oli silmiä avaava. Olen tietenkin aina tiedostanut ihmisiä olevan muuallakin, mutta nyt voin sanoa todella tietäväni asian. Maailman ei kenellekään tarvitse rajoittua kotikylään, kaupunkiin tai edes maahan. Sen soisin jokaisen ymmärtävän.

Matkalla sain paljon uusia ystäviä, hienoja kokemuksia ja uusia ajatuksia. Suosittelen tapahtumaa lämpimästi, ja toivoisin kaikkien voivan hankkia vastaavia kokemuksia.

Team Savonlinna Detmoldin kauungintalolla

Tapahtuma oli mieleenpainuva myös tiimien vetäjille. Vasemmalta Vanessa (Belgia), Sanjay, Niklas ja Martina (Saksa), Joanna (Puola), Spiros (Kreikka), Ben (Ranska), Karolyna (Liettua), Ira (Ukraina) ja Allison (Saksa). Kuvasta puuttuvat Giuliana (Italia) ja Virpi (Suomi)

Poimintoja ohjelmasta:

Lauantai 6.8.

- Dieter Rügge / Europaunion-yhdistys: EU:n historia ja organisaatio

- tutustumista Detmoldin kaupunkiin

- kolmen tiimin esitykset: My City and Me

Sunnuntai 7.8.

- Liettuan tiimi: EU:n arvot ja tietokilpailu Euroopan maista

- Italian tiimi: työpaikkoja ja matkustusmahdollisuuksia Euroopassa järjestäviä organisaatioita

- lentopalloa

- kolmen tiimin esitykset: My City and Me

Maanantai 8.8.

- retki kotkapuistoon ja Hermann-monumentille

- vierailu islamilaiseen keskukseen

- kolmen tiimin esitykset: My City and Me

Tiistai 9.8.

- Kreikan tiimin ideoima taidetyöpaja yhdessä pakolaisnuorten kanssa

- keilailua

Keskiviikko 10.8.

- vierailu Bielefeldin yliopistoon, tutustumista opiskelumahdollisuuksiin yliopistossa ja Bielefeldin kaupunkiin

Torstai 11.8.

- Kornelia Schauf / Lippische Landeskirche (Lippen alueen kirkko): Uskonnonvapaus ja kristilliset kirkot Euroopassa

- vierailu Lippen alueen hallintokeskukseen (Kreishaus)

- vierailu työvoimatoimistoon, tietoa työskentely- ja opiskelumahdollisuuksista Saksassa

Perjantai 12.8.

- Ukrainan tiimi: Näkökulma EU:n ulkopuolelta

- vierailu Detmoldin kaupungintalolla: viikon tapahtumien esittely, apulaiskaupunginjohtaja Christ-Dore Richterin tapaaminen ja europarlamentaarikko Petra Kammerevertin kyselytunti 

Kuvat: Virpi Loikkanen

Matkakertomuksia Detmoldista, osa 2

Detmoldin kaupungilla on monta ystävyyskaupunkia eri puolilla Eurooppaa, ja sekä Detmoldin että laajemmin Lippen alueen hallinnossa pannaan paljon painoa erityisesti nuorten parissa tehtävään työhön. Savonlinnalaisille on tuttua osallistua oppilas/opiskelijavaihtoon, mutta nyt ollaan ensimmäistä kertaa mukana nuorisotapahtumassa. Viikon mittaisen tapahtuman aiheena on tällä kertaa, millaista on elää eurooppalaisena ja kuinka eri kulttuureista tulevat ihmiset voivat elää yhdessä.



Yhteisessä työpajassa nuorten ilman perheitä Detmoldiin tulleiden pakolaisten kanssa tehtiin kierrätystaidetta



Ohjelmaan on kuulunut eri maista tulevien tiimien työpajoja, vierailijoiden luentoja sekä vierailuja eri paikkoihin. Olemme oppineet asioita EU:n historiasta, toiminnasta ja arvoista. Uskonnonvapausteemaan liittyvä käynti moskeijassa oli monille ensimmäinen laatuaan, ja vieraanvarainen kutsu aterioimaan islamilaisessa keskuksessa lämmitti paitsi kaikkien vatsaa myös sydäntä. Olemme saaneet kuulla myös kristillisten kirkkojen toiminnasta rauhan ja yhteisymmärryksen lisäämiseksi sekä kirkkojen kesken että eri uskontojen välillä.



Vierailulla islamilaisessa keskuksessa

Toinen teema viikon aikana ovat olleet mahdollisuudet työskennellä ja opiskella Euroopassa. Bielefeldin yliopisto hämmästytti suurella koollaan: alue oli valtava, opiskelijoita 22 000, kirjastossa kaksi miljoonaa kirjaa. Ulkomaalaisten opiskelun edellytyksenä on toki saksan kielen taito. Detmoldin työvoimatoimisto antoi informaatiota saksalaisesta oppisopimusjärjestelmästä. Lisäksi selvitimme tietoa järjestöistä, jotka organisoivat esimerkiksi opiskelijavaihto-ohjelmia tai vapaaehtoistyötä eri maissa.

Group selfie -huuto aiheutti välittömästi säpinää

Tärkeä osa tapaamista on ollut tutustuminen toisten maiden kulttuuriin ja elämäntapaan ja toinen toisiimme. Kielitaidon välttämättömyys on tullut selväksi, kun joillakin ryhmillä on ollut vaikeuksia ymmärtää englantia. Jotta voimme toimia yhdessä, täytyy kyetä puhumaan yhteistä kieltä. Englannin lisäksi muiden kielten osaaminen auttaa ja helpottaa monella tavalla.

Team Veronan vetäjä ohjasi Romeon ja Julian harjoituksia

Kielitaidon tasosta riippumatta kaikki varmasti nauttivatt esittelyistä, joissa jokainen tiimi kertoi omasta maastaan ja kaupungistaan. Hauskaa on pidetty myös nähtävyyksiin tutustuessa (linna, kotkapuisto, Hermann-monumentti). Vapaat hetket ohjelmien välissä ovat kuluneet nopeasti vanhojen ja uusien ystävien kanssa.

EU ei ole vain ylätason organisaatio, vaan sen tulisi kasvaa alhaalta päin, ihmisten kohtaamisesta ja toinen toistemme kulttuurien tuntemisesta ja ymmärtämisestä, sanoi europarlamentaarikko Petra Kammerevert viimeisen päivän vierailullamme Detmoldin kaupungintalolla. Tätä tavoitetta on nuorisotapaaminen varmasti edistänyt.

Tapahtumaa rahoittaa osallistuvien kaupunkien lisäksi EU:n Erasmus+ -ohjelma.

English Summary:

Youth Meeting is funded by participating cities and EU Erasmus + Programme. The nine teams had prepared presentations about their countries and cities. It was very interesting to learn about other cultures and the way of living in different parts of Europe. Getting to know each other was an important part of  the programme but we also visited significant places in Detmold. Many visitors came to the Youth Hostel to tell us for example about European Union´s history, values and organization. We also had the opportunity to meet and present questions to Ms Kammerevert, who is a member of European Parliament. Apart the theme Europe and EU we learned about possibilities to study or work in Germany.

Team Savonlinna: Raven (vas.), Santeri, Virpi ja Konsta

Teksti ja kuvat: Virpi Loikkanen

Matkakertomuksia Detmoldista, osa 1

Kaikki alkoi keväällä, kun kaupungintalolta saatiin tieto, että neljälle savonlinnalaiselle opiskelijalle ja yhdelle opettajalle on paikka kansainvälisessä nuorisotapahtumassa Detmoldissa elokuussa. Tarkoitus oli löytää lähtijät eri kouluista, mutta lopulta joukkoon seuloutui kaksi lyseolaista, yksi taidelukiolainen ja yksi Mertalan yläkoulusta Lyseoon siirtyvä opiskelija.

Kesäkuussa päästiin jo tositoimiin, kun Lyseon opiskelija Tiia Oinonen ja tiimiä vetävä opettaja Virpi Loikkanen kävivät Detmoldissa tapahtuman suunnittelukokouksessa. Tunnelma oli rento ja edustajat tutustuivat toisiinsa ja Detmoldin kaupunkiin. Varsinaista suunnittelua oli suomalaisittain yllättävän vähän, mutta tiiminvetäjän näkökulmasta oli hyvä käydä paikan päällä ja nähdä esimerkiksi, kuinka julkisilla kulkuneuvoilla matkustetaan Savonlinnasta Demoldiin ja kuinka paljon pitää varata aikaa vaihtoihin, kun liikennevälineet saattavat olla myöhässä. Suunnittelukokouksen matkoilla koettiin jännittäviä hetkiä jatkoyhteyksiin ehtimisessä, kun matka mahdutettiin yhteen päivään.



Tiialla ja Virpillä oli aikaa käydä sivistämässä itseään ulkoilmamuseossa.

 

Detmoldin keskustassa on paljon kaunista nähtävää.

 

Detmoldin kaupunki järjestää siis EU-rahoituksen avulla joka toinen vuosi nuorisotapahtuman, johon kutsutaan osallistujia erityisesti ystävyyskaupunkien väkeä. Tällä kertaa tapahtuman otsikkona on The European Dream - Visions and Realities. Kuten otsikosta näkyy, työkielenä on englanti, ja osallistuvat maat ovat Saksan (Detmold) ja Suomen (Savonlinna) lisäksi Liettua (Kaunas), Puola (Chodiez), Ukraina (Lutsk), Belgia (Hasselt), Ranska (Saint-Omer), Italia (Verona) ja Kreikka (Oraiokastro).

 

Yhdeksän maan edustajat suunnittelukokouksessa Youth Hostel Detmoldin edessä. Toisena oikealta apulaiskaupunginjohtaja Richter ja edessä kyykistyneinä Martina (oik.) ja Allison paikallisesta järjestelytiimistä.

Tässä blogissa julkaistaan lähipäivinä Team Savonlinnan matkapäiväkirjaa, joten kannattaa pysyä linjoilla!

 

English Summary:
The International Youth Meeting is taking place in Detmold on 5.-13.8. Participants from 9 cities in 9 countries will discuss and learn about the theme The European Dream - Visions and Realities.

The team leaders met in Detmold already in June to prepare the program and to get to know each other. High school student Tiia Oinonen and teacher Virpi Loikkanen took part in Advance Planning Meeting. The journey from Savonlinna to Detmold by trains and by plane was a bit exciting because of the delays in timetables, but it was worth all the trouble. Detmold is a beautiful town, where friendly and interesting (young and older) people meet.

Teksti: Virpi Loikkanen
Kuvat: Virpi Loikkanen ja nuorisotapahtuman organisaatio/Detmoldin kaupunki

Lyseolaiset Cambridgessä 9.-14.5

Jo perinteeksi muodostunut keväinen Lyseon Englannin opintomatka kohdistui tänä vuonna Cambridgen yliopistokaupunkiin, jonne lähdettiin 26 ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijan voimalla, joista jopa neljä oli mediaryhmäläisiä. Matka oli todellakin englannin opintomatka, sillä se sisälsi päivittäin 3h opetusta kielikoulussa sekä asumisen englantilaisessa perheessä.

Lähdimme siis maanantaina kohti Helsinkiä, josta lensimme Finnairilla Lontooseen Heathrown kentälle. Lontoosta on noin 80km matka Cambridgeen, joka on ns. "pieni" opiskelijakaupunki, vain noin 140 000 asukasta, joista noin neljännes on opiskelijoita. Kaupungissa on yhteensä 36 yliopistoa, joista kuuluisimmat ovat Trinity-, Kings- ja Queenscollege. Cambridge on yksi vanhimmista Britannian yliopistokaupungeista, toinen yhtä vanha ja arvostettu on Oxfordin yliopisto.

Emme rupea kertomaan yksityiskohtaista kuvausta matkasta, sillä saimme liikkua aikalailla vapaasti reissun aikana, joten jokainen huiteli missä itseä huvitti. Yhteisiä osuuksia matkalla olivat koulutunnit ja erilaiset retket ja vierailut, joita opettajamme Tuija ja Maija johtivat. Yhdessä kävimme vierailemassa Fitzwilliamin museossa, Elyn kylässä (Englannin Kerimäki) ja tietenkin Lontoossa. Näiden retkien perusteella voisimme suositella Maijalle uranvaihdosta matkaoppaaksi, menestys olisi taattu!

Opintomatkana reissu oli todella onnistunut, sillä kielikoulun opetus oli todella tehokasta ja jokainen joutui altistumaan englannille enemmän kuin muuten koko kouluvuoden aikana. Myös erilaisesta kulttuurista taisi suurimmalla osalla jäädä edes jotain päähän.

Suosittelemme ensivuoden matkaa kaikille opiskelijoille, jotka haluavat sopivan irtioton koulutyöstä ja haluavat parantaa kielipäätään, sekä tutustua uuteen kulttuuriin. Hauskanpitoa matkalta ei tule
puuttumaan!

Tässä matkan kuvasaldoa:

Ryhmäpotrettia Elyssä

Se kuuluisa Buckinghamin vahdinvaihto 

Lontoon ainoa moderni kohta, Piccadilly circus

Perinteinen brittiläinen teetupa Elyssä, Maijan ja Tuijan suosikkikohde

Elyn katedraali

Cam-joki, Kings College taustalla



Cambridge lautalta katsottuna

Wanhan ajan karkkikauppa
Teksti ja kuvat: Toni Mikkonen ja Tapio Loikkanen

Kansainvälinen vieras lukiollamme

Eilen 23.3 koulullemme saapui vierailemaan Sebastian Mathews, iloinen nuorimies, joka tuli Intiasta Lappeenrannan yliopistoon opiskelemaan konetekniikkaa. Toistaiseksi hän on viihtynyt Suomessa mainiosti ja saanut paljon ystäviä, eivätkä pimeys ja kylmyyskään ole miestä haitanneet. Olin hieman hämmästynyt siitä, kuinka kaikista maailman kaupungeista hän oli päätynyt juuri Lappeenrantaan, vaikka voisi opiskella kyseistä alaa myös kotimaassaan Intiassa.  "Monet sanovat, että Suomessa on yksi maailman parhaista koulutusjärjestelmistä­, ja kokemuksieni perusteella olen samaa mieltä. Täällä on hienoa opiskella", Sebastian selittää.
Meille suomalaisille on tärkeää, mitä muut ajattelevat meistä. Stereotyyppinen suomalainen on ujo, konservatiivinen ja hiljainen, mutta Mathews on todennut nämä oletukset vääriksi. "Minulla on useita suomalaisia ystäviä, ja mitä enemmän heidän kanssaan viettää aikaa, sitä vähemmän stereotypiat tuntuvat pitävän paikkansa."

Suomessa opiskelu on sujunut hyvin, ja kieltäkin hän on oppinut hieman. Eniten suomalaisessa koulutuksessa häntä ihmetyttää opettajien ja opiskelijoiden läheisyys, ja huolettomat keskustelut heidän välillään. "Se on hieman outoa, kuinka paljon opettajat ovat tekemisissä opiskelijoiden kanssa. Intiassa en voisi mennä puhumaan yhtä rennosti opettajani kanssa. Kotimaassani kun on jo loukkaavaa puhutella itseään vanhempia ihmisiä etunimellä", Mathews vertailee. Hän myös toteaa, että vaikka Suomessa opettajilla ei ole paljon auktoriteettia, opiskelijat tekevät työnsä tunnollisesti ja tuloksia syntyy.
Olin oppinut lyhyessä ajassa paljon uutta Intian uskonnoista, kulttuurista, historiasta ja koulutuksesta, mutta mielessäni pyöri vielä yksi kysymys: saavatko intialaiset naiset opiskella yhtä paljon kuin miehetkin? Mathews antoi onneksi oitis helpottavan vastauksen "kyllä saavat", ja sujuvalla englannilla suoritettu haastattelu olikin jo pian ohi. Vielä pari kuvaa nopeasti, ja Sebastian Mathews poistui lukioltamme maistelemaan tavallista ja maustamatonta suomalaista ruokaa.

Teksti ja kuva: Linda Muhonen


Sebastian opiskelee Suomessa yliopistojen välisessä Erasmus-vaihdossa. Savonlinnaan hän tuli Erasmus kouluissa -hankkeen kautta. Hanke välittää yhteyksiä kansainvälisten opiskelijoiden ja  suomalaisten koulujen välillä.

I have a dream

26.11 Järjestettiin Lyseon lukiolla kansainvälisyyttä ja Euroopan ajankohtaista pakolaiskriisiä koskeva luento. Luennon piti Erkki Ikäläinen, joka on tunnettu niin kehitysaputyöstänsä, kuin myös esimerkiksi Savonlinnan luontoa käsittelevästä kirjastaan.

Tapahtumasta pitkästyttävää odottavat joutuivat tällä kertaa pettymään. Ikäläisen luento oli pääosin rento ja jossain määrin koominen; vakavaa aihetta kevensivät vitsit ja puhujan pirteä ja luonnollinen tapa puhua piti yleisön huomion hallussaan. Luento sisälsi myös pari laulutuokiota, joita emme kommentoi.

Kuitenkaan oikea aihe tuskin jäi huumorin varjoon. Ikäläinen kertoi tarkemmin monille hieman epäselvästä Lähi-idän, ja etenkin Syyrian, tilanteesta, ja näimme kauhukuvia terroristien raaoista teoista. Kuvat jäivät varmasti usealle mieleen kummittelemaan, ainakin minulle jäi.

Ikäläinen kertoi kehitys- ja hätäaputyöstään Lähi-idässä, jonka kriisialueille ja pakolaisleireille oli tarkoitus saada lähetettyä elintarvikkeita, ja esimerkiksi leluja lapsille. Kuvat pakolaisleireistä saivat ajattelemaan tilanteen vakavuutta ja tällaisen avun tärkeyttä.

Eräällä kamppanjalla pakolaisleireille saatiin toimitettua palloja.

Ikäläinen korosti sitä että toimimisen aika on nyt. Hän huokasi ihmisten puheille joiden mukaan pakolaiset lähtevät kotimaistaan paremman toimeentulon toivossa, eikä varmaankaan kenellekään jäänyt epäselväksi kuinka vakavaksi tilanne Lähi-idässä on muuttunut, ja mitä sieltä paetaan. Kenties luento herätti jossakussa pienen ajatuksen auttamisesta.

Joonas Manninen

Saksan kuvisvaihto projekti

Savonlinnan Lyseon lukio teki syksyn aikana kuvaamataidon yhteistyöprojektin Saksan Nürnbergiin paikallisen kansaivälisen Gymnasiumin kanssa. Projektin aiheena oli minä ja vapaa-aika ja siihen osallistuivat lyseolta noin 50 ykköstä ja Nürnbergistä 29 oppilasta.

Projekti lähti liikkeelle Nürnbergin päästä, kun Gymnasiumin opettajat päättivät vuonna 2013 lisätä/korostaa koulunsa kansainvälisyyttä tekemällä jonkinlaista yhteistyötä ulkomaalaisten koulujen kanssa.Savonlinnan Lyseon lukio valikoitui yhdeksi yhteistyökumppaniksi Riitta Kapanen-Hermeksen Savonlinna-yhteyden ansiosta. Kapanen-Hermes on kuvaamataidon opettaja Gymnasiumissa ja on lähtöisin Savonlinnasta. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1974 sen aikaisesta Savonlinnan tyttölukiosta ja päätyi lopulta Joensuun kautta Saksaan asumaan ja opettamaan kuvaamataitoa. Kapanen-Hermes matkustelee paljon Saksan ja Suomen välillä ja hän otti yhteyttä lyseon kuvaamataidon opettajaan Titta Välimäkeen viime kesänä, jolloin alettiin suunnittelemaan yhteistä kuvistyötä. Lopullinen aihe poimittiin Saksan ja Suomen opetussuunnitelmista ja muokattiin tarkoitukseen sopivaksi.

Projektin ideana oli, että kummassakin koulussa oppilaat maalaavat akrylli- ja peiteväreillä maalauksen omasta vapaa-ajastaan ja kiinnostuksen kohteistaan, jonka jälkeen osa töistä lähetetään toiseen lukioon, jossa niistä kootaan näyttely. Näin kummassakin koulussa saadaan tutustua eri maan nuorten kulttuuriin ja vapaa-ajan viettoon.
Maalaukset ovat nyt valmiita ja näyttelyitä ollaan järjestämässä kumpaankin kouluun. Lyseon oppilaiden yleisin aihe oli urheilu ja erityisesti talvilajit kuten jääkiekko tai laskettelu. Saksan puolella Kapanen-Hermeksen mukaan suosituin aihe oli jalkapallo. Urheilun lisäksi oli myös monia muita mielenkiintoisia aiheita.

Itse projektiin osallistuneina voimme todeta sen onnistuneen hyvin ja olleen antoisa varmasti sekä saksalaisille että meille. Soitimme esimerkiksi Skype-puheluita Saksaan ja vertailimme töiden edistymistä livenä. Toivottavasti jatkossakin ykköset pääsevät kokeilemaan vastaavanlaista yhteistyötä.

Kuvaamataidon opettajien mukaan yhteistyötä koulujen välillä tullaan tulevaisuudessa jatkamaan ja uutta projektia on jo kehitteillä, mutta mitään tarkempia suunnitelmia ei ole vielä tehty. Saa nähdä, mitä aika tuo tullessaan.

Alla muutama kuva Lyseon oppilaiden töistä ja Riitta Kapanen-Hermes töitä ihastelemassa.

Teksti ja kuvat: Tapio Loikkanen ja Toni Mikkonen

Detmoldin vaihto 22.-29.11.2014

Kaupunki täynnä kauniita, vanhoja taloja ja puutkin vielä vihreänä.

Matkamme ajoittui juuri sopivasti joulumarkkinoiden järjestelyn ja avajaisten keskelle.

Detmoldin kaupungintalo

Kyseinen suojatie tuli varmasti monelle meistä tutuksi; veihän se koululta kaupungille.

Ryhmä rämä ja Detmoldin linna

Loppumattomat markkinakojut Münsterissä houkuttelivat ihailemaan yhtä jos toistakin

Münsterin joulumarkkinat

Ei taida lyseon sokkelot vetää vertoja Bielefeldin yliopistolle! 

Jopa Bielefeldin kaduilta me pikkukaupungin kasvatit selvisimme kunnialla.

Gymnasium Leopoldinum, vanha puoli

Koulun uudempi puoli

Kommentti:

Omat kokemukseni Detmoldin vaihdosta ovat pelkästään positiivisia! Tulin saksalaiseni Leonien kanssa jo Suomessa todella hyvin juttuun. Tutustumista helpotti mm. yhteinen harrastus hevoset. Saksaan meno ei jännittänyt oikeastaan yhtään, sillä oli helppoa mennä tutun ihmisen luo. Tietysti mietitytti minkälainen Leonien perhe olisi, mutta sekin osoittautui todella mukavaksi! Perhe järjesti minulle Saksassa monenlaista ohjelmaa, kuten sunnuntain ratsastusretken. Sain myös tutustua moniin Leonien sukulaisiin, jotka ottivat minut todella ystävällisesti vastaan. Saksalaista kulttuuriakin opin tuntemaan aivan eri tavalla perheessä asuessa kuin vain turistina. Mielestäni viikko oli mahtava ja Suomeen lähteminen tuntui hyvin haikealta.

Koulun järjestämä vaihto oli minulle hieno kokemus. Matkan onnistuminen riippuu kuitenkin hyvin pitkälti siitä perheestä, jossa viikon asuu. Kaikkien perheet eivät olleet kovin hyviä, mutta sekin riski täytyy ottaa, kun tällaiseen vaihto-ohjelmaan lähtee. Tietysti se harmittaa, kun on matkasta maksanut ja odottanut ikimuistoista viikkoa. Mielestäni vaihto-ohjelman osallistujat pitäisi valita hieman tarkemmin ja perheitä tulisi ohjeistaa joissakin käytännön asioissa paremmin. Suosittelen kuitenkin osallistumaan tällaisiin matkoihin, sillä parhaimmillaan niistä voi saada elinikäisiä ystäviä.




Kuvat: Maarit Mielikäinen
Tekstit: Ronja Moilanen
Kommentti: Satu Innanen