Sivut

perjantai 19. joulukuuta 2014

Kritiken om Sylvi



Sylvi är ett skådespel som jag såg för två veckor sedan på Savonlinnas teater. Jag hade hört mycket om Sylvi så jag måste se det. Minna Canth har skrivit Sylvi i slutet av 1800-talet och Mikko Roiha har regisserat det 2014. Sylvi hade premiär i Berlin den 17 juni.
Sylvi är en ung kvinna som blir kär i sin vän från barndomen. Tyvärr är hon gift med Aksel Vahl. Sylvi dödar sin make och hamnar i fängelse.
Det finns fem skådespelare i pjäsen och de talar både finska och svenska. Till en början tyckte jag att det var lite konstigt. Men när jag vande mig vid det, kändes det helt naturligt! Jag tycker att skådespelet var jättedramatiskt. Musiken var god och lite skrämmande också. Jag gillade huvudpersonen Sylvi mycket, hon visste precis vad hon gjorde. Jag tyckte mycket om Sylvi men jag insåg inte allt. Slutet var ovanligt. Ändå var Sylvi strålande och värt att se.

Sylvi on mielestäni näkemisen arvoinen näytelmä ja herättää varmasti monenlaisia ajatuksia. Mielestäni oli kiinnostavaa kokea näytelmä kaksikielisenä. Suosittelen Sylviä lämpimästi koulumme opiskelijoille!

Kuvassa Pia Andersson (vas.), Lina Ekblad ja Mervi Koskinen.
Kuva Ilkka Saastamoinen.

Det finns ännu två föreställningen på Savonlinnas teater, den 9 och 10 januari 2015. 


Teksti: Satu Innanen



keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Harrasta tunnelmaa ja hauskoja hetkiä Lyseon Joulun avauksessa


Lucia toi valoa eli rauhan ja ilon sanomaa.

Lucia-kulkueessa nähtiin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita.



Viulusoolosta vastasi Leena Syrjälä.
Henna Laitinen lauloi Hiljaisen joululaulun.





Savonlinna 375 vuotta -tietokilpailun voitti abien joukkue, joille oppi lienee siis mennyt perille lukioaikana!
Kuvassa kuitenkin kakkosluokkalaisia.


Oppilaskunnan hallitus järjesti näytelmän, jossa nähtiin opettajien eläytyvän jouluiseen tarinaan.
Kuvassa Joulukuusi, Joulupukki, Poro, Koira ja Lapsi.

Ronja, Kristiina, Tiia, Sanni ja Monika toivat juhlaan laulun.
Merja Korpijoki säesti kaikki musiikkiesitykset.
Joulupukkia haastatteli juhlan juontaja Harri Riikilä.
Lumen puutteessa pukki oli saapunut paikalle Opelilla.


















Lyseon väki toivottaa kaikelle kansalle Hyvää Joulunaikaa!


perjantai 12. joulukuuta 2014

SM-kultaa lyseon lentopallojoukkueelle!

Lyseon Isku kävi Nurmossa 3.12. voittamassa lentopallon SM-kultaa lukiosarjassa, jo toisen kerrran peräkkäin. Joukkue koostui niin 1., 2. ja 3.luokan opiskelijoista, jotka pelaavat lentopalloa ja osallistuvat lyseon kilpaurheilu-ohjelmaan.
Isku voitti kaikki ottelunsa, joista kaksi ensimmäistä 2-1 ja kolmas peli Laihiaa vastaan 2-0. Samalla he pääsivät kuittaamaan Mäkelänrinteen lukiolle kärsityn tappion alkusarjoissa.
"Mäkelänrinteellä on tunnetusti kovatasoinen joukkue, koska heillä on mukana liigapelaajia. Pojat pelasivat todella hyvin", kertoo liikunnanopettaja ja joukkueen huoltaja Hannu Soini.
Lopuksi Soini toteaa vielä ylpeänä, että lyseo on perinteisesti pärjännyt lentopallossa loistavasti.
Teksti: Toni Mikkonen ja Tapio Loikkanen






Pelaajat ylärivi vasemmalta: Konsta Käyhkö, Petteri Härkönen, Eetu Kautonen, Joel Oksala, Leevi Pasanen ja Teemu Silventoinen
Alarivi vasemmalta: Sampo Hyttinen, Aleksi Lipsanen, Jere Puolakka ja Immo Laukkanen.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Lyseon lakkiaisjuhla ja itsenäisyyspäiväjuhla

Perjantaina 5.12. vietettiin Lyseon lukion lakkiaisjuhlaa sekä itsenäisyyspäiväjuhlaa.

Syksyn ylioppilaat valmiina lakitukseen.


Itsenäisyyspäivän juhlaan kuuluu olennaisesti Maamme-laulu. Kolmantena oikealla Jaakko Lindell, joka toi tervehdyksensä Savonlinnan Seudun Sotaveteraanit ry:stä. Seurakuntapastori Johanna Tykkyläinen (neljäs oikealta) piti puheen erilaisten hattujen avulla.

Juhlassa kuultiin Lyseon lauluyhtyeen esittämiä kappaleita, mm. Nuoruustango.

Kuvat: Titta Välimaa
Tekstit: Satu Innanen

Detmoldin vaihto 22.-29.11.2014

Kaupunki täynnä kauniita, vanhoja taloja ja puutkin vielä vihreänä.
Matkamme ajoittui juuri sopivasti joulumarkkinoiden järjestelyn ja avajaisten keskelle.


Detmoldin kaupungintalo

Kyseinen suojatie tuli varmasti monelle meistä tutuksi; veihän se koululta kaupungille.

Ryhmä rämä ja Detmoldin linna

Loppumattomat markkinakojut Münsterissä houkuttelivat ihailemaan yhtä jos toistakin

Münsterin joulumarkkinat



Ei taida lyseon sokkelot vetää vertoja Bielefeldin yliopistolle! 

Jopa Bielefeldin kaduilta me pikkukaupungin kasvatit selvisimme kunnialla.

Gymnasium Leopoldinum, vanha puoli

Koulun uudempi puoli




Kommentti:
Omat kokemukseni Detmoldin vaihdosta ovat pelkästään positiivisia! Tulin saksalaiseni Leonien kanssa jo Suomessa todella hyvin juttuun. Tutustumista helpotti mm. yhteinen harrastus hevoset. Saksaan meno ei jännittänyt oikeastaan yhtään, sillä oli helppoa mennä tutun ihmisen luo. Tietysti mietitytti minkälainen Leonien perhe olisi, mutta sekin osoittautui todella mukavaksi! Perhe järjesti minulle Saksassa monenlaista ohjelmaa, kuten sunnuntain ratsastusretken. Sain myös tutustua moniin Leonien sukulaisiin, jotka ottivat minut todella ystävällisesti vastaan. Saksalaista kulttuuriakin opin tuntemaan aivan eri tavalla perheessä asuessa kuin vain turistina. Mielestäni viikko oli mahtava ja Suomeen lähteminen tuntui hyvin haikealta.
Koulun järjestämä vaihto oli minulle hieno kokemus. Matkan onnistuminen riippuu kuitenkin hyvin pitkälti siitä perheestä, jossa viikon asuu. Kaikkien perheet eivät olleet kovin hyviä, mutta sekin riski täytyy ottaa, kun tällaiseen vaihto-ohjelmaan lähtee. Tietysti se harmittaa, kun on matkasta maksanut ja odottanut ikimuistoista viikkoa. Mielestäni vaihto-ohjelman osallistujat pitäisi valita hieman tarkemmin ja perheitä tulisi ohjeistaa joissakin käytännön asioissa paremmin. Suosittelen kuitenkin osallistumaan tällaisiin matkoihin, sillä parhaimmillaan niistä voi saada elinikäisiä ystäviä.




Kuvat: Maarit Mielikäinen
Tekstit: Ronja Moilanen
Kommentti: Satu Innanen

perjantai 21. marraskuuta 2014

Sylvi-näyttelijäryhmä vieraili lyseolla

Minna Canthin kirjoittama ja Mikko Roihan ohjaama Sylvi pyörii nyt Savonlinnan Teatterissa usean teatterin yhteistyönä ja kaksikielisenä kokeiluna. Näyttelijät Matti Raita (Klockrike-teatteri Helsingistä), Pia Andersson (Kokkolan kaupunginteatterista) ja Mervi Koskinen (Savonlinnan Teatterista) oli kertomassa siitä, millaista on tehdä tätä näytelmää ruotsin ja äidinkielen opiskelijoillemme. Kuva: Jane Visuri 

torstai 13. marraskuuta 2014

Kärkästä kommentointia

Viime viikolla järjestetyssä Knut Possen kirjailijaillassa avattiin kirjailijoiden ajatusten lisäksi uusi novellikilpailu, jonka toivotaan saavuttavan entistäkin enemmän suosiota. Kilpailu on yksinkertaisuudessaan hieno idea, se vain vaatii itseni mielestä vielä jonkin verran hiomista.

Viime vuoden voittajana, ja monesti muissakin kilpailuissa mukana olleena (ja kröh, niitä myös voittaneena), voin kenties hieman kritisoida tuomarointipuolta ko. kisassa. Novellikilpailu ei ole oikea paikka diktaattorimaisille päätöksille, näin kärjistäen sanottuna, vaan mielestäni jokaisessa kirjoituskilpailussa kuuluu olla ainakin kaksi puolueetonta, eri-ikäistä tuomaria, mielellään toki kolmekin. Tämä takaa kaikille teksteille tasa-arvoisen kohtelun ja antaa myös tuomareille uusi näkökulmia.

Samoin pitäisi huomioida kilpailuun osallistuvien tekstien teemat: Nuorten kirjoituskilpailussa ne ovat usein nuorten maailmaan, kasvamiseen ja kehitykseen liittyviä, eikä – anteeksi kärkäs kommenttini – atsteekkien elämään erikoistunut herrasmies ole ehkä sopivin vaihtoehto tuomariksi.

Kunnioitan toki Jorma Kaimion elämäntyötä, hän on toiminut kustantamoissa johtohommissa monta kymmentä vuotta ja tietää kyllä, mikä on hyvä teksti.

Mutta tietääkö hän, millaista on elää 2000-luvun nuorena?

Tavatessani hänet viime kesänä hänellä oli joitain hyvin kärkkäitä kommentteja liittyen nuorten kirjoittamiin novelleihin, ja näihin kaikkiin kommentteihin en voinut valitettavasti yhtyä. Minusta hänellä oli liian yksipuolinen näkemys siitä, minkälainen on hyvä (nuorten)novelli.

Nuortenkirjallisuus on hypännyt ihan tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana niin valtavan loikan – scifi ja fantasia ovat jyllänneet markkinat, kun taas nuorisorealismi on saanut hieman väistyä – että en itsekään oikein ole perillä uutuuksien mittavasta kirjosta. Oman ”kasvatukseni” olen saanut 90-luvun nuortenkirjoista, joissa ryypättiin, pantiin ja riehuttiin hieman erilaisella sävyllä kuin nykyajan kirjallisuudessa. Voiko Kaimio olla perillä nuortenkirjallisuuden nykytilasta, jos kerran minäkään en ole?

Kaimion tietotaito on huipussaan, ja minun kohdallani tämä oli vain hyvä asia, mutta hänellä tuntuu olevan jopa ”liian” paljon ammattitaitoa mitä tulee kirjoittamiseen. Kuusitoistavuotias nuori lukiolainen on herkkä ja itsetunnoltaan vielä hauras kokonaisuus, joten liian syvällisen analyysin tekeminen novellista voi olla aikamoinen shokki. Toki on hyvä, että nuori korjausehdotuksia novelliinsa, jotta hän pystyy jatkamaan tästä eteenpäin. Mutta onko lukiolaisten kirjoituskilpailu oikea paikka syväanalyysin tekemiseen? 


Mielestäni Knut Possen kirjoituskilpailu on oiva, helppo ja varsin kiva idea, se vain ontuu vielä hieman. Tsemppiä jatkoon!


Kirjoittaja on kokenut kirjoituskilpailuihin osallistuja ja pitkäaikainen harrastelijakirjoittaja.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Jääräpää, Juice ja paljon naurua – kirjailijailta



”Huhut Mielensäpahoittajan kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja.” Tuomas Kyrö

Jari Tervo ottamassa ryhmäselfietä Juha Itkosen kanssa. Tuomas Kyrö siteeraamassa Mark Twainia. Kyseiset huomioni kirjailijaillasta kertovat varmasti jo olennaisen: ryhmähenki oli tiivis ja tunnelma korkea. Kirjailijat olivat varsin rentoja ja rehellisiä, vaikka takana oli ollut pitkä päivä, kun joukko oli matkannut Rantasalmella yhdessä dosentti Jorma Kaimion kanssa.

Kirjakauppa Knut Possen järjestämä kirjailijailta kokosi jälleen suomalaisen kirjallisuuden parhaimpia nimiä yhteen. Savonlinnasali oli jälleen tupaten täynnä ihmisiä (yritän olla kirjoittamatta samoja vertauskuvia kuin viime vuoden postauksessani), joten tunnelma oli hikinen, lämmin ja vastaanottavainen.

Tällä kertaa kirjailijat oli selvästi valittu kiinnostamaan enemmän vanhempaa väkeä: Heikki Turunen kertoi Simpauttajansa jatko-osasta ja Aulikki Oksanen viisikymmenvuotisesta runoilijan urastaan. Jäin hieman kaipaamaan jotakuta, joka olisi Salla Simukan, viime vuoden kirjailijavieraan, tavoin koskettanut myös nuorisoa. Mielestäni esimerkiksi Terhi Rannela olisi ollut hyvä vieras, tai peräti Finlandia Junior -ehdokkuuden saanut Jyri Paretskoi.

Kirjailijaillan avasi upea Antti Heikkinen, joka kosketti kaikkia Juice Leskinen -faneja kertomalla yksinäisestä, ryyppäävästä ja epävarmasta Juicesta, joka kirjoitti koska ei osannut muutakaan. Heikkinen pohti Kaimion avustuksella, oliko Juice enemmän runoilija vai muusikko, mutta minulla on tähän vahvaa muistikuvaa. Itseni mielestä Juice sanoi ennen kuolemaansa olevansa ensin runoilija ja vasta sitten laulaja, joskin muistini saattaa pettää.





Kirjailijaillan kuluessa saimme kuulla Aulikki Oksasen koskettavaa runonlausuntaa, Jari Tervon naurattavia juttuja ja Vesa Luukkosen paikallistuntemusta. Komea Juha Itkonen kertoi henkilökohtaisesta suhteestaan Ajo-romaaniinsa, ja taisipa lavalla pyörähtää oikea Mielensäpahoittajakin, jolle jopa itse Kyrökin nauroi vedet silmissä.


Illan teema oli selvä: Vahva pohjatyö on elintärkeää romaania – varsinkin historiallista sellaista – kirjoittaessa. Tämän meille kertoivat niin Turunen, Luukkonen kuin Enni Mustonenkin. Kirjailijan tehtävänä on ottaa vaikutteita omasta ja toisten elämästä, tarkkailla ja tehdä havaintoja – ja maalata autenttinen, koskettava tai naurattava elämä sellaisena kuin se on.

Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut, joskin kirjailijoiden väsymyksen pystyi aistimaan liiallisena toistona ja yksityiskohtiin takertumisena. Jossakin kohti mielenkiinto alkoi jo lopahtaa. Loppuillasta Knut Possen henkilökunta julkisti uuden novellikilpailun, jonka minä sattuneista syistä viime vuonna voitin (köhköh, itsekehu haisee). Novellikilpailusta on tulossa erillinen postaus, jahka sitä tässä kirjoittelen.

Teksti ja kuvat: Outi Karhu (väliaikainen kommentaattori)

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

3 x Vaihdossa

Koulumme oppilaat Oona, Maarit ja Vilma ovat saaneet kokea, millaista on olla vaihto-oppilaana vieraassa maassa. Tässä heidän ajatuksiaan vaihdosta.

3kk vaihto:


Oona Käyhkö, Uusi-Seelanti
Olin vaihto-oppilaana Uudessa-Seelannissa kolme kuukautta viime heinäkuun alusta syyskuun loppuun. Ja siis olihan se aivan varmasti yksi elämäni parhaista kokemuksista. Olen aina ollut kiinnostunut matkustamisesta, muista maista, uusista kulttuureista ja kielistä, mutta vaihtoon lähtemisestä innostuin vasta sen jälkeen, kun eräs perhetuttuni kertoi omasta vaihtovuodestaan Meksikossa. Siinä tuli semmoinen olo, että tuon minäkin haluan kokea.
       Eri järjestöjä etsin ja vertailin useamman kuukauden ajan, kunnes Youth For Understanding eli YFU tuli vastaan ja sieltä löytyikin ohjelma juuri minulle. Eli joko kolme kuukautta Uudessa-Seelannissa tai Australiassa tai viisi kuukautta Ecuadorissa tai Uruguayssa. En missään vaiheessa harkinnut lähteväni koko vuodeksi vaihtoon, joten päädyin hakemaan lyhyempiin ohjelmiin. Näin jälkikäteen ajateltuna on kyllä muutaman kerran harmittanut, etten lähtenyt vuodeksi. Ykkösenä hakuun laitoin Uuden-Seelannin, vaikka oikeastaan minulle ei ollut suurempaa merkitystä sillä mihin maahan lähtisin, kunhan lähtisin jonnekin kauas. Eikä oikeastaan kauemmaksi olisi päässytkään.

 
      Lopulta sitten olinkin lentokoneessa kahden muun suomalaisen tytön kanssa matkalla kohti unelmaamme. Olimme samassa ohjelmassa, mutta jokaisen vaihto oli aivan erilainen kuin toisten. Itse päädyin Hamiltonin kaupunkiin Uuden-Seelannin pohjoissaarelle. Isäntäperheeseeni kuuluivat vain vanhempani, joilla ei ollut omia lapsia. Hankimme myös kissan aikana jolloin asuin heidän kanssaan. Isäni ja äitini olivat maoreja eli Uuden-Seelannin alkuperäisasukkaiden jälkeläisiä. Maori perheessä asuessa opin enemmän niin sanottua aitoa Uuden-Seelannin kulttuuria eli maori kulttuuria. Isäntäperheestäni tuli oikeasti perheeni maailman toiselle puolella.
    
   Kävin koulua kaupunkini huonoimmassa koulussa, mutta itse asiassa sekin vain auttoi minua näkemään asiat eri tavalla; kuinka joillakin ihmisillä ei oikeasti ole varaa kunnolliseen koulutukseen. Sain paljon kavereita koulusta, mutta suurimpaan osaan en kolmessa kuukaudessa kerennyt tutustumaan kovinkaan hyvin. Parhaat kaverini vaihtoni aikana olivat muita vaihto-oppilaita, joista kaikista paras oli ruotsalainen Tom. Hän ei ollut samassa koulussa kuin minä, mutta tutustuimme hänen äitinsä kautta, joka oli tukihenkilöni. YFU siis tavallaan auttoi minua myös perheen lisäksi saamaan ystäviä kohdemaassa.
     
 Vapaa-aikanani kävin salilla, lenkkeilin, näin ystäviäni ja vietin aikaa perheeni kanssa. Melkein joka viikonloppu kävimme perheeni kanssa jossakin muussa kaupungissa, meren rannalla tai toisissa upeissa paikoissa kuten Taru sormusten herrasta ja Narnia –elokuvien kuvauspaikoilla. Englantini parani suuresti ja opin arvostamaan aivan uusia asioita, jotka aiemmin olivat olleet oikeastaan itsestäänselvyyksiä, kuten ilmainen koulutus ja kouluruoka, yleensäkin terveellinen ruoka ja lämpimät talot.

      Vaihtoon lähtemistä suosittelen kaikille! Kieltä on turha pelätä, sitä oppii sitten käyttämällä. Aina ei ole helppoa ja alkuun voi tuntua, että kaikki kaatuu päälle ja tästä ei tule kyllä yhtään mitään, mutta parissa viikossa sekin helpottaa. Vaihdosta saa loppujen lopuksi niin paljon, että ei sitä pysty sanoin kuvailemaan. Ja jos mietit vaihtoon lähtemistä niin; suosittelen, että lähde ainakin puoleksi vuodeksi sitten siitä saa varmasti kaiken irti. Mitä enemmän annat itsestäsi, sitä enemmän saat takaisin. Tuo ohje oli ainakin minulle erittäin hyödyllinen.

Lyhyt vaihdot:



Maarit Mielikäinen, Itävalta
Olen aina ollut kiinnostunut vieraista maista, uusista kielistä ja kulttuureista. Päätinkin lähteä vaihtoon kesäksi 2014. Hain Rotary-järjestön kautta ja sillä myös lähdinkin. Vaihtomaaksi valikoitui Itävalta, sillä saksan kieli, itävaltalainen kulttuuri ja luonto kiinnostivat. Olen kyllä tyytyväinen valintaani!
        Vaihtoon pääsin maaseutukaupunkiin Wienin lähelle. Vaihdon aikana sain kokea monia uusia asioita, kuten tutustua pääkaupunki Wieniin, olla mukana paikallisissa häissä, syödä useita kertoja Wienerschnitzeleitä sekä Sachertortea ja mikä parasta, olla perheenjäsenenä itävaltalaisessa perheessä. Isäntäperheeni oli huippu, vietin aikaa varsinkin hostsiskoni kanssa. Vaihtoni oli lisäksi vastavuoroinen, joten hostsiskoni tuli kanssani samaa matkaa Suomeen. Asuimme molemmat toistemme perheissä kuukauden.
       Parasta vaihdossani oli se, että sain tutustua uusiin ihaniin ihmisiin ja hienoon kulttuuriin.  Olen todella tyytyväinen, että lähdin vaihtoon. Sain upeita kokemuksia ja samalla opin käyttämään saksan kieltä. Lähdin vaihtoon sillä asenteella, että puhun koko matkan ajan saksaa. Ja niin teinkin! Melko nopeasti huomasin, kuinka sanat alkoivat löytyä paremmin ja että oikeasti osaan puhua saksaa. A-saksan kielen opinnot koulussa auttoivat paljon. Samalla opin Itävallan murretta.
         Suosittelen vaihtoa kenelle tahansa, jolla on intoa tutustua uuteen kulttuuriin ja ihmisiin!


Vilma Löppönen, Washington, USA
Viime kesä oli ehdottomasti elämäni paras. Olin nimittäin viisi viikkoa nuorisovaihdossa Yhdysalloissa, Washingtonin osavaltiossa. Olen aina haaveillut vaihto-oppilaaksi lähtemisestä, mutta vuosi tuntui ihan liian pitkältä ajalta. Kun sitten kuulin Lions clubin kesävaihdosta, jossa vaihdossa ollaan vain kesän ajan, tiesin että minun oli lähdettävä.
Vaihtomaaksi valitsin Yhdysvallat ja toiveosavaltioni oli kaunis Washington, joka sijaitsee maan luoteisosassa, aivan Kanadan rajalla. Olin vaihdon aikana kahdessa eri perheessä eri puolilla osavaltiota ja sainkin tutustua siihen hyvin perinpohjaisesti. Pääsin kokeilemaan mm. zipliningia, vaeltamaan henkeäsalpaavan upeassa
Mt. Rainierin kansallispuistossa, meloa kajakilla ja tutustuin Seattlen suurkaupungin menoon.
Lisäksi kävin naapuriosavaltioissa Oregonissa ja Idahossa, sekä Yhdysvaltain luoteisosan suurimmassa huvipuistossa, Silverwoodissa, mikä olikin yksi matkan kohokohdista. Matkassa parasta olivat kuitenkin ihanat ihmiset joiden luona majoituin. Minut otettiin osaksi perhettä ja en edes ehtinyt kunnolla ikävöidä kotiin, kun oli koko ajan niin paljon tekemistä.
Ja uskon, että opin myös puhumaan paremmin englantia. Sain valtavasti uusia kokemuksia, tapasin mahtavia ihmisiä ja nautin matkasta täysin siemauksin. En ole katunut vaihtoon lähtöä hetkeäkään ja suosittelenkin sitä jokaiselle jolla vain rohkeutta riittää. Se on kokemus, joka ei unohdu koskaan.
Lisää kuvia ja juttuja matkastani voit käydä katsomassa matkablogistani.


Kuvat ja tekstit: Oona Käyhkö, Maarit Mielikäinen, Vilma Löppönen






tiistai 4. marraskuuta 2014

Vieraita Pietarista


Pietarista lyseossa vieraanamme olivat muun muassa opettaja Lena Timofeeva (vas.alarivi), Sasha, Katja, Erika ja Vasilisa.


Maanantaina 13.10 koulumme sai vieraita Pietarista. Kyseessä oli jo 23 vuotta jatkunut ystävyyskouluprojekti, jonka ansiosta pietarilaiset oppilaat pääsevät tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin ja kouluelämään. Keväällä on sitten taas lyseolaisten vuoro vierailla naapurimaassamme ja tutustua heidän kulttuuriinsa.

Viikon aikana venäläiset vieraamme majoittautuivat lyseolaisten kotona ja ohjelmassa oli paljon kaikenlaista mukavaa. He pääsivät mm. teatteriin katsomaan musikaalia Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen, uimahalliin uimaan, tutustumaan nuorisotalo Posseen ja kierrokselle Olavinlinnaan ja Riihisaareen.

Toki ohjelmassa oli myös ahkeraa opiskelua, aineina ainakin venäjä, suomi, matematiikka ja liikunta.
Koulun jälkeen vietettiin aikaa isäntäperheiden kanssa ja käytiin mm. ostoksilla ja elokuvissa.

Monet vieraistamme ovat opiskelleet suomea ensimmäiseltä luokalta lähtien, joten vaihto on myös hyvä tapa harjoitella kielen käyttöä.

Kävin vieraidemme venäjän tunnilla ja kysyin muutamalta heistä tunnelmia vaihdosta.

1. Miksi halusit tulla Suomeen?
2. Mikä on ollut tähän mennessä parasta?
3. Mitä eroja on teidän koululla ja meidän koululla?
4. Entä muuten Suomen ja Venäjän suhteen? 
5. Oliko reissu onnistunut? Toteutuivatko odotukset?  
6. Onko suomen kieli vaikeaa?

Vasilisa, 17
1. Koska Suomi on kaunis, siisti ja mielenkiintoinen maa.
2. Teatteri ja kaupungilla käveleminen
3. Meillä on matematiikka ja fysiikka pidemmällä, koska koulumme on matemaattispainotteinen.
4. Suomessa on puhtaampi luonto ja rauhallisempaa. Muutenkin eri tavat ja kulttuuri
5. Olen tykännyt kovasti kaupungista ja koulusta.
Odotukset täyttyivät.
6. Suomen kieli on aika vaikeaa, mutta niin ovat muutkin kielet.

Katja, 16
1. Koska en ollut käynyt aiemmin Savonlinnassa, mutta olin kuullut siitä ja nähnyt kuvia. Olen aiemmin käynyt Helsingissä ja Turussa.
2. Teatteri
3. Meillä on myös ala-aste samassa koulussa. Suomessa oppitunnit ovat rennompia.
4. Luonto. Suomessa on kaunista ja viihtyisää.
5.  Olen tykännyt kovasti. Odotukset toteutuivat.
6. Kyllä. Kirjoitan ja luen hyvin, mutta puhuminen on vaikeaa. Olen opiskellut suomea 9 vuotta.

Sasha, 15
1. Suomi on kaunis maa ja turvallinen. Halusin kokemusta suomen kielen puhumiseen.
2. Kaikki
3. Suomen kouluissa on rennompaa, ei niin paljon kuria.
4. Luonto ja Suomessa siistimpää. Kulttuurit ovat erilaiset, mutta silti on ystävyyttä ja yhteistyötä.
5. Toteutuivat. Olen viihtynyt
6. Suomi on vaikea, mutta mielenkiintoinen kieli. Olen opiskellut sitä 9 vuotta.


Erika, 15
1. Koska tykkään Suomen nähtävyyksistä.
2. Koulussa on mielenkiintoista. Parasta on ollut Olavinlinna ja Riihisaari ja myös musikaali. Isäntäperhe on hyvä ja heidän kanssa on ollut hauskaa.
3. Venäjällä on enemmän kuria. Suomessa ollaan ilman kenkiä luokassa.
4. Suomessa on siistimpää ja ihmisiä on paljon vähemmän.
5. Kyllä, vielä paremmin mitä odotin.
6. Suomi on vaikeaa. Olen kyllä opiskellut sitä vasta viisi vuotta.





Kokonaisuudessaan vaihto on ollut venäjän kielen opettajan Tuula Tsumakin mukaan onnistunut. Hän toimii hankkeen vetäjänä. Tavoitteena oli tutustua suomalaiseen kulttuuriin, oppia kieltä ja saada uusia ystäviä ja se tavoite kyllä täyttyi. 




Teksti ja kuvat: Vilma Löppönen



maanantai 6. lokakuuta 2014

Saksalaisten vierailu 19.-26.9.

Perjantaina 19. syyskuuta koulumme sai vieraakseen ryhmän saksalaisia ystävyysvaihto-opiskelijoita Detmoldista. Viikonlopun aikana vieraamme majoittuivat koulumme opiskelijoiden koteihin ja pääsivät osaksi tavallisia suomalaisia perheitä. Perheissä he saivat mahdollisuuden nähdä ja kokea suomalaista elämää ja tapoja.

Maanantaina heidän viikkonsa alkoi rehtorin tervehdyksellä, jonka jälkeen he tutustuivat kanssamme kouluun ja kiersivät mukana oppitunneillamme. Päivän aikana saksalaiset vierailivat myös kaupungintalolla.

Tiistaina aamupäivä kului jälleen oppitunneilla isäntäopiskelijoiden mukana. Iltapäivällä vuorossa oli retki Punkaharjulle erään maantiedon ryhmän kanssa. Punkaharjulla opiskelijat tutustuivat metsämuseo Lustoon ja matkalla bussi ajoi kauniin harjualueen läpi, joka ei valitettavasti harmahtavan sään vuoksi päässyt oikeuksiinsa. Illalla menimme yhdessä vieraidemme ja muiden vaihto-oppilaidemme kanssa keilaamaan.




Keskiviikoksi vieraillemme oli suunniteltu kirkkovenesoutua, mutta kylmän ja sateisen sään vuoksi tämä peruttiin. Sen sijaan Kristalli Sport tarjosi vieraillemme mahdollisuuden mennä tutustumaan palveluihinsa ja suurin osa heistä käyttikin tilaisuuden hyväkseen ilomielin. Iltapäivällä oli vuorossa opastettu kierros Olavinlinnassa.


Torstaina saksalaisten aamupäivä vierähti jälleen oppitunteja seuraillen. Kahdeltatoista he suuntasivat kohti matkustajasatamaa, josta he lähtivät noin tunnin mittaiselle maisemaristeilylle. Tämän jälkeen he saivat nauttia vielä viimeisestä illastaan Suomessa. Monet viettivätkin sen muun muassa leffaillan, hyvän ruuan ja uusien ystävien parissa.



Vastaavan opettajamme Tuija Anttilan mukaan ohjelma on sujunut hyvin ilman suurempia ongelmia. Detmoldin vaihtoa on järjestetty vuodesta 2000 joka toinen vuosi. - Vaihto on toiminut hyvin. Hommaa tosin piisaa, esimerkiksi matkojen järjestämisessä on iso työ.

Saksalaisten opettajien mielestä matka on ollut antoisa. - Maisemat ovat hienoja, ihmiset todella ystävällisiä ja kesämökki ja sauna ovat olleet hyviä kokemuksia!
Heidän mielestään on hyvä, että opiskelijat ovat saaneet kokea suomalaista kulttuuria ja perinteisiä suomalaisia asioita. He pitävät myös englannin käyttöä hyödyllisenä.  

Kysyimme myös eräältä vieraistamme kommentteja matkasta:

1. Miksi halusit tulla Suomeen?
2. Mitä odotit tältä matkalta?
3. Minkälaista Suomessa on ollut?
4. Miten tämä vaihto oli mielestäsi järjestetty?



Leonie Münnich, 16v.
1.En tiennyt paljoa Suomesta ja minusta tuntui kiinnostavalta elää perheessä uudessa maassa. Halusin myös parantaa englantia ja käyttää sitä.
2. Odotin, että saan kokea hienon viikon ja nähdä luontoa, järviä ja metsää.
3. Kokemus on ollut hieno! Kivointa on ollut kesämökillä olo, puolukoiden poimiminen, sauna ja järvi.
4. Vaihto oli järjestetty mielestäni hyvin.




Itsekin saksalaisia vieraita majoittaneena voin todeta, että vierailu oli todella antoisa ja onnistunut kokemus, joka antoi ainakin minulle paljon. Viikosta jäi käteen upeita muistoja, jotka kulkevat mukana vielä kauan. Uskon myös saaneeni majoittamistani tytöistä elinikäisiä ystäviä ja odotankin jo innolla vastavierailuamme Saksaan. Ennen kaikkea viikko antoi minulle kokemuksen, jollaista ei jokaisella ole mahdollisuutta saada. Minulla oli etuoikeus tutustua ja majoittaa ihmisiä toisesta kulttuurista, jolloin sain itse oppia heiltä ja opettaa heitä. Kansainvälisyys avaa silmät näkemään, että pienen Suomemme ulkopuolellakin on elämää ja lopulta olemmekin kaikki yhtä suurta perhettä.




Teksti: Ronja Moilanen
Kuvat: Maarit Mielikäinen, Satu Innanen, Ronja Moilanen, Tuija Anttila

perjantai 26. syyskuuta 2014

Suomi vaihtareiden silmin

Ykkösten lukuvuosi uudessa koulussa lähti käyntiin ja eka koeviikko on jo takana. Meidän koulumme arjen ovat tänä syksynä saaneet nähdä myös kaksi vaihto-oppilasta - Nicolas Chilestä ja Niklas Saksasta!  Nicolas on täällä puolen vuoden ajan kun taas Niklas koko vuoden. Koulullamme on kunnia saada oppilaita myös muista maista. Vaihto-oppilaat tutustuvat suomalaiseen koulunkäyntiin ja perheiden arkeen ja lisäksi meillä lyseon lukion oppilailla on ilo tutustua kahdesta vieraasta kulttuurista tulleisiin oppilaisiin. He ovat kiinnostuneista Suomesta ja toivovat saavansa täältä paljon kavereita. Meidän kannattaa siis mennä rohkeasti juttelemaan heille! Kävimmekin jututtamassa molempia ja halusimme tietää muun muassa miten heillä on aika täällä Suomessa  mennyt ja miltä Suomi näyttää heidän silmin.



Hei! Toivotamme teidät tervetulleeksi Lyseon lukioon!

1. Miten koulu on täällä lähtenyt käyntiin?
2. Miten suomalainen koulujärjestelmä eroaa kotimaasi koulusta?
3. Minkä aineiden oppitunnit ovat tuntuneet kivoimmilta?
4. Onko suomen kielen opiskeleminen vaikeaa?
5. Osaatko jo sanoa jotakin suomeksi?
6. Miksi juuri Suomi kiinnosti sinua vaihtomaana?
7. Ovatko suomalaiset kovin erilaisia oman maasi kansalaisiin verrattuna?
8. Pidätkö suomalaisesta ruuasta?
9. Mitä haluaisit vielä kokea vaihtosi aikana?
10. Terveiset koulumme muille oppilaille?


Nicolas Chilestä

1. Hyvin! Nautin vapaa-ajasta, kouluruokailusta ja kavereista.
2. Chilessä koulu päättää kaikki aineet, joita opiskellaan, eikä niitä siis itse voi valita. Siellä kouluissa on myös koulupuvut ja opettajia pitää teititellä.
3. Urheilu!
4. On, en ymmärrä mitään. Olen kyllä oppinut vähän.
5. Osaan sanoa ainakin: huomenna, ei, kiitos, numerot, mitä kuuluu,kuka sinä olet ja minä en puhu suomea.
6. Suomi on todella kaukana, halusin jotain erilaista ja monet eivät tule tänne. Halusin oppia myös tästä maailman parhaasta koulujärjestelmästä!
7. Ujoja ja hiljaisia. On kuitenkin helppo saada ystäviä, luulin että olisi vaikeampaa.
8. Joo tykkään. Kaikki makea on hyvää ja etenkin pulla.
9. Haluaisin nähdä revontulet ja karhuja sekä luistella järven jäällä.
10. Olkaa ystävällisiä ulkomaalaisille ja vaihto-oppilaille!



Niklas Saksasta

1. Hyvin! Vapaa-aika ja välitunnit ovat kivoja. Tunnit eivät ole niin mukavia, sillä en ymmärrä paljoakaan.
2. Opettajat ovat läheisempiä kuin Saksassa. Täällä käytetään tunneilla myös enemmän tekniikkaa.
3. Kipis ja saksa.
4. Suomen kieli on vaikeaa ja erityisesti r-kirjain on hankala.
5. Osaan numerot ja jokapäiväisiä, tavallisia sanoja.
6. Suomi ei ole niin kaukana Saksasta, enkä tiennyt siitä paljoa. Ensin halusin USA:an mutta päädyin Suomeen.
7. Suomalaiset ovat tosi ujoja, varsinkin jos ei tunne ihmistä.
8. Joo, se ei ole niin erilaista kuin Saksassa, mutta täällä syödään liikaa perunaa.
9. Haluaisin kokea savusaunan ja lumeen liittyviä juttuja, esim. luistelu.
10. Älkää olko niin ujoja! Puhukaa ihmisille!


Tekstit ja kuvat: Maarit Mielikäinen ja Satu Innanen

tiistai 26. elokuuta 2014

Hyvinvoinnin eväitä

 Hyvinvointipäivässä koulumme ykkösluokkalaisille jaettiin hyviä vinkkejä terveyden edistämiseen. Aluksi terveydenhoitaja kertoi yleisesti unen merkityksestä ja sen vaikutuksista koulussa jaksamiseen. Sen jälkeen kierrettiin eri rasteissa kuuntelemassa hyvinvoinnin eväistä.





Ruokavalio-pisteessä kuultiin ravitsemusterapeuttien antamia hyviä vinkkejä päivän aterioiden muodostamisesta. Sekä kouluruuan syömistä että välipalojen kouluun mukaan ottamista korostettiin. Riittävän ja terveellisen ruuan syöminen edistää koulussa jaksamista.



''Vatsasi ymmärtää ruokamäärän, mutta ei sen energiamäärää''
Makeisten määrää kehotettiin vähentämään












Helppoja välipalavinkkejä

Kriisikeskuksen pajassa Minna Ranninen kertoi henkisestä vahvuudesta. Hän antoi myös tietoa, miten apua voi hakea, jos on sen tarpeessa. Opiskelijat saivat valita kuvia, jotka tekevät heidät iloiseksi ja joiden vahvuus kuvaa heitä itseään.

Tutoreiden sekä oppilaskunnanhallituksen pisteessä kuunneltiin tarina erilaisuudesta ja kirjoitettiin sen opetus taululle. Lopuksi myös muodostettiin solmu köyteen yhteistyön avulla.







Rentoutumispisteessä päästiin hetkeksi levähtämään ja rentoutumaan hieronnan merkeissä. Hierojat näyttivät hieromisotteista mallia ja oppilaat tekivät perässä. Rentoutuminen on myös tärkeää koulun ohessa.




Ykkösten mielipiteitä päivästä

1. Miltä lukion alku on tuntunut?
2. Mikä lukiossa on yllättänyt?
3. Mitä mieltä olit hyvinvointipäivästä?
4. Mikä rasti jäi parhaiten mieleen?



Peetu Tynkkynen
, 14e, Punkaharjulta

1. Mukavaa on ollut, ei ole valittamista!
2. Opettajat ovat yllättävän mukavia, luulin että he olisivat tiukempia.
3. Ihan mukavaa, kivaa vaihtelua normaaliin kouluun.
4. Rentoutumistunti, se oli kivaa ja rentouttavaa.



Katri Rauhamäki, 14e, Talvisalosta

1. Kivalta on tuntunut.
2. Läksyjen määrä on yllättänyt peruskouluun verrattuna.
3. Kivaa. Vaikka monista asioista tiesin ennestään, olen saanut myös lisää tietoa.
4. Kaikki ovat olleet tasapuolisesti hyviä.


Elisa Makkonen
, 14c, Kerimäeltä

1. Kivalta ja helpolta.
2. Se, että on ollut niin rentoa. Luulin, että olisi vaikeampaa.
3. Kivaa vaihtelua!
4. Rentoutumispiste, oli kivaa kun sai nukkua.


Kuvat ja tekstit: Maarit Mielikäinen ja Satu Innanen