Koe koeviikottomuus

Koeviikot vietiin meiltä viime vuonna ”demokraattisella päätöksellä”  ja uskon, että suurin osa opiskelijoista kannatti koeviikkojen säilyttämistä kun sitä kysyttiin. Niitä ei siis joka tapauksessa enää ole, eikä kuulemani mukaan tule ellei jonkin sortin ihme tapahdu. Parasta onkin siis hyväksyä tosiasiat ja jatkaa niiden kanssa.

Kaikki varmasti tietävät, että tällä uudistuksella halutaan kannustaa opiskelijoita jatkuvaan opiskeluun, sen sijaan että opiskelija opettelisi ulkoa kokeeseen vaadittavat asiat. Jos koeviikottomuus saataisiin toimimaan, tulokset olisivat varmasti pidempikestoisia.

On selvää, että uusi asia herättää vastustusta, kuitenkin täytyisi muistaa että muutokselle on syynsä ja uuteen asiaan pitäisi suhtautua avoimesti ja kehityshaluisesti. Arvelen että helpointa olisi, että jokainen opiskelija hyväksyisi nykytilanteen. Jokainen pysähtyisi hetkeksi ja miettisi ”Mitäs hyvää tässä on?”. Koeviikkoja ei tulla saamaan takaisin vaikka niin haluttaisiin. Lisäksi jos yleisesti ei uskota uudistuksen tuottavan tulosta, tulee siitä eräänlainen itseään toteuttava ennuste Onko näin jo käynyt?

Valmis paketti tämä ei kuitenkaan nykyisellään ole. Ensimmäiseksi kaikkien opettajien täytyy olla mukana uudistuksessa täysipainoisesti. Opettajien tulee aktiivisesti kehittää uusia arvionti- ja opetustapoja, eikä yksinomaan tyytyä vanhoihin. Toiseksi opettajilta tarvitaan myös paljon kehittävää vuoropuhelua keskenään sekä opiskelijoiden kanssa, mikä antaisi opiskelijoille mahdollisuuden vaikuttaa. Opiskelijat itse hyötyisivät, jos he keskustelisivat opettajien kanssa siitä kuinka kurssit arvioidaan. Näin voitaisiin varmasti löytää myös jokaisen sen hetkiseen jaksoon vähintäänkin tyydyttävä opiskelumalli. Näin voitaisiin luoda kaikkia tyydyttävä ratkaisu. On  löydettävä keino, jolla saataisiin vähennettyä tällä hetkellä, edelleenkin, kurssikokeisiin painottuvaa arviointia. Toisaalta monen eri aineen pienten testien suma tukehduttaa opiskelijan. Muunlaisia arviointimenetelmiä tulee lisätä ja kehittää tukemaan lukio-opiskelua. Opiskelijoiden täytyy muistaa, että lukiokursseja ei käydä kokeiden ja arvosanojen takia, vaan itse oppimisen ja hyvien tulevaisuuden valmiuksien saavuttamiseksi.

Sen sijaan että jatkossakin jatkamme samaa: ”koeviikko takaisin hokemaa” tulisi kurssien opettajille esittää parannusehdotuksia, joilla asioista tehtäisiin nykyisellään toimivampia. Jotta löytäisimme parhaat opiskelumenetelmät, meidän on rohkeasti kokeiltava uusia menetelmiä.

Miro Brunou, LL15b

Abien tunnelmia syksyn kirjoituksista

Syksyn yo-kirjoitukset alkavat maanantaina 12. syyskuuta pitkän kielen kuuntelulla. Kysyin kolmelta koulumme abiturientilta heidän mietteitään tulevista yo-kokeista.

1. Mitä kirjoitat nyt syksyllä?
2. Miten olet valmistautunut?
3. Jännittääkö?
4. Mitä otat evääksi mukaan?

Elise Litmanen
1. Pitkän englannin ja biologian.

2. Luin kesällä ja nyt syksyllä tehden muistiinpanoja ja olen mm. kuunnellut Ted Talkseja.

3. Tällä hetkellä ei vielä, muttta myöhemmin kyllä. Biologia jännittää eniten.

4. Ainakin suklaata ja vettä.

Saara Tuunanen

1. Pitkän englannin ja biologian.

2. En tiedä, lukemalla vain. Enkkua myös katsomalla videoita.

3. Jännittää. En oikein tiedä mikä, koko tilanne vain ja se miten huonosti tulee menemään.

4. En ole miettinyt vielä, varmaan pähkinöitä ainakin.

Alina Hyttinen
1. Keskipitkän ruotsin ja maantiedon.

2. Luin kesällä mantsan kirjat läpi ja olen tehnyt muistiinpanoja ja alleviivauksia. Ruotsista olen lukenut mm. kielioppia.

3. Kyllä. Maantieto enemmän, sillä siitä minulla on korkeat odotukset ja uusi sähköinen koemuoto jännittää myös.

4. En ole miettinyt vielä, varmaan jotain ihan perus.

Kuvat ja teksti: Satu Innanen

Abi-gallup syksyn yo-kirjoituksista

Syksyn yo-kirjoitukset ovat melkein ohi, joten sen kunniaksi päätimme tehdä pienen gallupin abeillemme:

1. Mitä aineita olet jo kirjoittanut, mitä vielä edessäpäin?
2.Miten olet valmistautunut kirjoituksiin?
3. Onko sinulla mitään vinkkejä tuleville kirjoittajille?

Jani Haiko LL13e

1.Kirjoitin pitkän englannin, keväällä sitten äidinkieli,matematiikka  ja tämän hetkisen suunnitelman mukaan yhteiskuntaoppi.

2. Lukemalla tietysti. Kertasin paljon koealueita. Englantia olisin voinut lukea enemmän, mutta motivaatiota ei ole aina.

3. Kannattaa valmistautua tarpeeksi ettei harmita jälkikäteen. Muistakaa ottaa tarpeeksi eväitä mukaan kirjoituksiin.

Vili Hintsa LL13a

 1. Pitkä englanti. Keväällä biologia, maantieto, pitkä matikka ja ehkä (tietenkin) äidinkieli.

2. Luin edellisemä päivänä. Katsoin Netflixiä englanninkielisillä tekstityksillä.

3. Kannattaa oikeasti lukea...

vas. Camilla Aspivaara LL13a oik. Riina Halonen LL13a

Camilla:
1. Olen kirjoittanut jo englannin, kirjoitan vielä terveystiedon, maantiedon, matikan ja äidinkielen

2. Lukemalla tosi paljon!

3. Alkakaa lukemaan tosi aikaisin. Lukusuunnitelma kannattaa tehdä.

Riina:
1. Englannin kirjoitin jo. Kirjoittamatta ovat terveystieto, matikka, äidinkieli ja psykologia.

2. Lukemalla kaikki kirjat mitä tarvitsee.

3. Lukekaa ja keskittykää opetukseen ja läksyihin. Älkää käyttäkö puhelimia tunneilla.




              Onnea kaikille abeille tuleviin kirjoituksiin!

 

Teksti & kuvat: Mari Luukkanen ja Linda Muhonen

Pelastakaa koeviikot!

Aamulla herätys seitsemältä, nopeat aamutoimet ja lähtö kouluun. Bussissa vielä viime hetken kertaus, ja sitten täytyy mennä kokeeseen. Muutaman tunnin rutistuksen jälkeen tiedot on valutettu paperille, jonka jälkeen pääsee ajoissa kotiin valmistautumaan seuraavan päivän vastaavaan urakkaan. Vaikka tekemistä riittää, ei hirvitä, sillä aikaa on. Kuulostaako tutulta, lukiolaiset?

Tämä juuri on koeviikkojen paras puoli – aikaa riittää. Aineesta riippuen kokeet ovat ohi viimeistään puoleen päivään mennessä, ja tämän jälkeen on koko loppupäivä aikaa opiskeluun. Tällöin voi rauhassa keskittyä seuraavan päivän kokeeseen eikä kiire aiheuta ylimääräistä stressiä.

Otetaanpa esille toinen järjestely. Jakso on puolessa välissä, ja oppilaat ovat koulussa normaalisti kahdeksan tuntia. Sanakokeita pukkaa, ja läksyt painavat päälle. Suurimmalla osalla on vielä harrastuksia päivittäin, ja jossain välissä pitäisi ehtiä nukkuakin. Ensi syyslukukaudella tähän yhtälöön aiotaan lisätä vielä kurssikokeet. Kokeet ripotellaan pitkin jaksoa ja keskelle koulupäivää. Hyvästi rauhallinen kokeisiin luku, hyvästi nukkuminen ja ennen kaikkea, hyvästi aika!

Meitä kakkosia huolestuttaa tässä uudistuksessa eniten se, miten se vaikuttaa kirjoituksiimme.
Ensi vuonna meidän täytyisi keskittyä niihin, mutta missä välissä ehdimme sen tehdä, jos joudumme 
koko ajan niska limassa lukemaan meneillään olevien kurssien kokeisiin?  Jakson aikana olisi kiva 
keskittyä kirjoitettaviin aineisiin ja vasta koeviikolla kerrata muihin. Jos lukio tähtää kirjoituksiin, niin eikö tällöin tämä kokeilu tee suurta vahinkoa tulevaisuuttamme ajatellen?

Mietimme myös, hyötyykö enää jonkun oppitunnin ylimääräisistä oppitunneista, jos koe pidetään jakson viimeisellä viikolla esimerkiksi maanantaina. Tällöinhän viimeiset tunnit olisivat kokeen jälkeen. Tämä kokeilu vaikuttaa moneen asiaan ja vaatii paljon myös opettajilta.  Koeviikkojen poistamiselle kannattaisi meidän mielestämme vielä etsiä toisia vaihtoehtoja, esimerkiksi koeviikolla pidettäviä kertaustunteja, mikä on yleinen käytäntö monissa lukioissa. 

Ymmärrämme kyllä, että tällä uudella järjestelyllä pyritään saamaan meille oppilaille enemmän 
opetusta lyhyen syyslukukauden vuoksi. Kuitenkin muutama oppitunti lisää tuntuu melko kovalta 
hinnalta, kun pelissä on jaksamisemme, menestyksemme ja sitä kautta ehkä tulevaisuutemmekin. 
Toivoisimme tulevina abeina, että koeviikot säilyisivät ja saisimme jaksojen aikana keskittyä 
rauhassa kirjoituksiin ilman, että tarvitsisi stressata samoihin aikoihin olevista kokeista.


Kysyimme myös parin kakkosluokkalaisen mielipiteitä asiasta. Haastateltavina olivat Tiia Hartikainen ja Oona Käyhkö.

1. Mitä mieltä olet koeviikkojen poistamisesta ensi syksynä?
2. Mitä ehdotuksia sinulla olisi?
3. Luuletko uuden järjestelyn vaikuttavan opiskelumenestykseesi?

1. Tiia: Ei ole kiva, kun kokeita on sitten paljon ja pitkin jaksoa. Ilman koeviikkoja ei ole aikaa lukea niin paljon.
Oona: Minusta koeviikot ovat hyvät. Kun koeviikolla on tuntejakin, ei ole aikaa opiskella. Myös kokeiden jälkeiset tunnit tuntuvat turhilta. 

2. Tiia ja Oona: Kertaustunnit koeviikolla olisivat kiva ja hyvä vaihtoehto.

3. Tiia: Vaikea sanoa vielä, mutta kirjoituksiin lukemiseen ei varmaan ole niin paljon aikaa.
Oona: Ainakin vaikuttaa rankalta, stressaa jo nyt, kun syksyllä on myös kirjoitukset.

Teksti: Emma Sorjonen ja Maarit Mielikäinen
Gallup ja kuvat: Satu Innanen ja Maarit Mielikäinen

Wanhat 2015

Vihdoin odotettu päivä koitti! Aloitimme tanssit esiintymällä koulumme väelle.

 

Iltapäivällä tanssimme Savonlinnasalissa täydelle katsomolle.



  

Yhteiskuvien jälkeen ilta huipentui Olavinlinnan näytökseen! 

  

Tanssijan näkökulma päivästä:

Maarit Mielikäinen

Päivä oli mieleenpainuva ja ehdottomasti yksi lukion kohokohdista.  Harjoituksissa ryhmällämme oli hyvä yhteishenki ja opimme tuntemaan toisemme paremmin. Vanhojen päivänä kaikki olivat todella kauniita ja päivään oltiin valmistauduttu huolella. Aamu oli aika kiireinen, kun kampauksen tekemisessä ja laittautumisessa kului aikaa. Koulun tanssit menivät nopeasti ohi ja sitten otimme kuvia ja tanssimme Savonlinnasalissa.  Olavinlinnan esitys oli minulla vasta myöhään illalla, joten menimme porukalla syömään ja otimme vielä joitakin ryhmäkuvia. Tanssit sujuivat hyvin ja pidin erityisesti omatanssista, josta saimmekin paljon kehuja yleisöltä. Kokonaisuudessaan päivä oli onnistunut ja täynnä upeita hetkiä! Päivää juhlittiin vielä jatkoilla.

Lisää kuvia Savonlinnasalin ja koulun tansseista sekä video omatanssista koulujen kotisivuilta.

Teksti: Maarit Mielikäinen

Kuvat: Ismo Falck ja Maarit Mielikäinen

Uusi oppilaskunnan hallitus valittiin kaudelle 2015-2016

                                                             
Lyseolla vaihtui tammikuun aikana uusi oppilaskunta, kun abit lähtivät valmistautumaan kirjoituksiin ja tilalle tuli ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Kakkosista tuli hallitukseen uusi puheenjohtaja, sihteeri, rahastonhoitaja ja tapahtumavastaava.

Tässä hallituksen uusi kokoonpano:
Puheenjohtaja: Janica Aalto
Sihteeri: Sanni Varis
Rahastonhoitaja: Sonja Mänty
Tapahtumavastaava: Miisa Kuosmanen
Mediavastaavat: Katri Nuopponen ja Immi Kovanen
Perusjäsenet: Konsta Käyhkö, Oskari Arpinen, Roni Sairanen, Miska Jäppinen, Anni Herttuainen ja Konsta Tarnanen

Oppilaskunnan tehtäviin kuuluu erilaisten juhlien ja tapahtumien järjestäminen, kuten vappujuhla, Wanhojen jatkot, Schools out, ykkösten ilta, pikkujoulut, nuorisovaalit ja joulujuhla.

Kysyimme uusilta jäseniltä, miksi he halusivat oppilaskuntaan. Tässä heidän vastauksiaan:
Konsta: "Halusimme vaikuttaa koulun asioihin ja olla aktiivisia oppilaita."
Anni: "Halusin tavata uusia ihmisiä ja tutustua oppilaskunnan toimintaan."
Miska: "Vaikuttaminen koulun asioihin on minulle tärkeää ja parasta oppilaskunnan työssä on juhlien järjestäminen."

Vasemmalta lukien takana: Katri Nuopponen, Oskari Arpinen, Immi Kovanen, Konsta Käyhkö, Miska Jäppinen, Sonja Mänty, Roni Sairanen. Edessä vasemmalta lukien: Miisa Kuosmanen, Janica Aalto ja Sanni Varis. Kuvasta puuttuu Anni Herttuainen.

Kuinka kauan voisit olla käyttämättä somea?

Tänään 8. helmikuuta vietetään Suomen kirjasäätiön julistamaa Lukurauhan päivää. Tarkoituksena on pysyä kirjojen ja lukemisen parissa ilman somea tai muuta sähköistä yhteydenpitoa. Kysyin kolmelta Lyseon lukion opiskelijalta ja yhdeltä opettajalta heidän suhtautumisestaan someen ja sen käyttöön.

1. Mitä sosiaalisen median palveluja käytät?
2. Kuinka kauan voisit olla käyttämättä somea?
3. Mitä mieltä olet siitä, että nykyään somessa vietetään niin paljon aikaa? Onko siitä jotain haittaa?
4. Onko tällainen Lukurauhan päivä aiheellinen?

Outi Karhu 13e

1. Käytän twitteriä ja muita sekalaisia päivittäin. Tutustun niiden kautta mm. uusiin ihmisiin.
2. Kaksi viikkoa on ihan jees esimerkiksi lomamatkalla. Mutta normaalissa arjessa ilman somea olossa ei ole kauheasti järkeä.
3. Ei siitä ole haittaa, mutta somen käyttöä pitäisi ihan opettaa peruskoulussa, esimerkiksi milloin ja miten sitä käytetään.
4. On se aiheellinen. Luen paljon kirjoja, joten tällainen päivä on ihan mukava.

Janita Makkonen 13c

1. Käytän päivittäin Facebookia, Whatsappia lähes koko ajan ja Youtubessa katson mm. vlogaajien videoita. Facebookissa selailen kaikkea ja Whatsapissa juttelen kavereiden kanssa.
2. Pari päivää voisin olla ilman. Tylsinä hetkinä ei olisi mitään tekemistä, jos ei voisi olla esimerkiksi Facebookissa.
3. Kyllä siitä voi olla haittaa, jos se ei pysy joissakin rajoissa.
4. En usko, että vaikuttaa minun elämääni, sillä en muutenkaan lue kovin paljon.

Ville Holopainen

1. Käytän Facebookia pari kertaa kuukaudessa, Whatsappia ja twitteriä päivittäin. Facebookissa kuulun erilaisiin työhöni liittyviin ryhmiin.
2. Vaikka loppuelämäni ja vielä seuraavankin.
3. Mielestäni monet käyttävät somea ihan liikaa ja tuntuu, että heillä ei ole mitään elämää sen ulkopuolella.
4. Toki! Ei kyllä vaikuta minun elämääni.

Iita Hinkkanen 13d

1. Käytän Whatsappia, Instagramia ja Facebookia päivittäin. Juttelen kavereiden kanssa, seuraan ihmisten päivityksiä ja kuvia ja päivittelen joskus itse.
2. Viikko menisi helposti. Se olisi oikeastaan rentouttavaa!
3. Sosiaaliset tilanteet kärsivät, jos esim. ollaan kavereiden kanssa ja kaikki vain näpräävät puhelinta, vaikka voisi jutella. Mutta toisaalta somen kautta on helpompaa olla yhteyksissä sukulaisiin ja kavereihin.
4. Joo kyllä varmaan. Ei taida kuitenkaan vaikuttaa minun elämääni.


Mukavaa Lukurauhan päivää koulumme opiskelijoille!



Teksti ja kuvat: Satu Innanen

3 x Vaihdossa

Koulumme oppilaat Oona, Maarit ja Vilma ovat saaneet kokea, millaista on olla vaihto-oppilaana vieraassa maassa. Tässä heidän ajatuksiaan vaihdosta.

3kk vaihto:

Oona Käyhkö, Uusi-Seelanti

Olin vaihto-oppilaana Uudessa-Seelannissa kolme kuukautta viime heinäkuun alusta syyskuun loppuun. Ja siis olihan se aivan varmasti yksi elämäni parhaista kokemuksista. Olen aina ollut kiinnostunut matkustamisesta, muista maista, uusista kulttuureista ja kielistä, mutta vaihtoon lähtemisestä innostuin vasta sen jälkeen, kun eräs perhetuttuni kertoi omasta vaihtovuodestaan Meksikossa. Siinä tuli semmoinen olo, että tuon minäkin haluan kokea.
       Eri järjestöjä etsin ja vertailin useamman kuukauden ajan, kunnes Youth For Understanding eli YFU tuli vastaan ja sieltä löytyikin ohjelma juuri minulle. Eli joko kolme kuukautta Uudessa-Seelannissa tai Australiassa tai viisi kuukautta Ecuadorissa tai Uruguayssa. En missään vaiheessa harkinnut lähteväni koko vuodeksi vaihtoon, joten päädyin hakemaan lyhyempiin ohjelmiin. Näin jälkikäteen ajateltuna on kyllä muutaman kerran harmittanut, etten lähtenyt vuodeksi. Ykkösenä hakuun laitoin Uuden-Seelannin, vaikka oikeastaan minulle ei ollut suurempaa merkitystä sillä mihin maahan lähtisin, kunhan lähtisin jonnekin kauas. Eikä oikeastaan kauemmaksi olisi päässytkään.
       Lopulta sitten olinkin lentokoneessa kahden muun suomalaisen tytön kanssa matkalla kohti unelmaamme. Olimme samassa ohjelmassa, mutta jokaisen vaihto oli aivan erilainen kuin toisten. Itse päädyin Hamiltonin kaupunkiin Uuden-Seelannin pohjoissaarelle. Isäntäperheeseeni kuuluivat vain vanhempani, joilla ei ollut omia lapsia. Hankimme myös kissan aikana jolloin asuin heidän kanssaan. Isäni ja äitini olivat maoreja eli Uuden-Seelannin alkuperäisasukkaiden jälkeläisiä. Maori perheessä asuessa opin enemmän niin sanottua aitoa Uuden-Seelannin kulttuuria eli maori kulttuuria. Isäntäperheestäni tuli oikeasti perheeni maailman toiselle puolella.
       Kävin koulua kaupunkini huonoimmassa koulussa, mutta itse asiassa sekin vain auttoi minua näkemään asiat eri tavalla; kuinka joillakin ihmisillä ei oikeasti ole varaa kunnolliseen koulutukseen. Sain paljon kavereita koulusta, mutta suurimpaan osaan en kolmessa kuukaudessa kerennyt tutustumaan kovinkaan hyvin. Parhaat kaverini vaihtoni aikana olivat muita vaihto-oppilaita, joista kaikista paras oli ruotsalainen Tom. Hän ei ollut samassa koulussa kuin minä, mutta tutustuimme hänen äitinsä kautta, joka oli tukihenkilöni. YFU siis tavallaan auttoi minua myös perheen lisäksi saamaan ystäviä kohdemaassa.
      Vapaa-aikanani kävin salilla, lenkkeilin, näin ystäviäni ja vietin aikaa perheeni kanssa. Melkein joka viikonloppu kävimme perheeni kanssa jossakin muussa kaupungissa, meren rannalla tai toisissa upeissa paikoissa kuten Taru sormusten herrasta ja Narnia –elokuvien kuvauspaikoilla. Englantini parani suuresti ja opin arvostamaan aivan uusia asioita, jotka aiemmin olivat olleet oikeastaan itsestäänselvyyksiä, kuten ilmainen koulutus ja kouluruoka, yleensäkin terveellinen ruoka ja lämpimät talot.
      Vaihtoon lähtemistä suosittelen kaikille! Kieltä on turha pelätä, sitä oppii sitten käyttämällä. Aina ei ole helppoa ja alkuun voi tuntua, että kaikki kaatuu päälle ja tästä ei tule kyllä yhtään mitään, mutta parissa viikossa sekin helpottaa. Vaihdosta saa loppujen lopuksi niin paljon, että ei sitä pysty sanoin kuvailemaan. Ja jos mietit vaihtoon lähtemistä niin; suosittelen, että lähde ainakin puoleksi vuodeksi sitten siitä saa varmasti kaiken irti. Mitä enemmän annat itsestäsi, sitä enemmän saat takaisin. Tuo ohje oli ainakin minulle erittäin hyödyllinen.

Lyhyt vaihdot:



Maarit Mielikäinen, Itävalta
Olen aina ollut kiinnostunut vieraista maista, uusista kielistä ja kulttuureista. Päätinkin lähteä vaihtoon kesäksi 2014. Hain Rotary-järjestön kautta ja sillä myös lähdinkin. Vaihtomaaksi valikoitui Itävalta, sillä saksan kieli, itävaltalainen kulttuuri ja luonto kiinnostivat. Olen kyllä tyytyväinen valintaani!
        Vaihtoon pääsin maaseutukaupunkiin Wienin lähelle. Vaihdon aikana sain kokea monia uusia asioita, kuten tutustua pääkaupunki Wieniin, olla mukana paikallisissa häissä, syödä useita kertoja Wienerschnitzeleitä sekä Sachertortea ja mikä parasta, olla perheenjäsenenä itävaltalaisessa perheessä. Isäntäperheeni oli huippu, vietin aikaa varsinkin hostsiskoni kanssa. Vaihtoni oli lisäksi vastavuoroinen, joten hostsiskoni tuli kanssani samaa matkaa Suomeen. Asuimme molemmat toistemme perheissä kuukauden.
       Parasta vaihdossani oli se, että sain tutustua uusiin ihaniin ihmisiin ja hienoon kulttuuriin.  Olen todella tyytyväinen, että lähdin vaihtoon. Sain upeita kokemuksia ja samalla opin käyttämään saksan kieltä. Lähdin vaihtoon sillä asenteella, että puhun koko matkan ajan saksaa. Ja niin teinkin! Melko nopeasti huomasin, kuinka sanat alkoivat löytyä paremmin ja että oikeasti osaan puhua saksaa. A-saksan kielen opinnot koulussa auttoivat paljon. Samalla opin Itävallan murretta.
         Suosittelen vaihtoa kenelle tahansa, jolla on intoa tutustua uuteen kulttuuriin ja ihmisiin!

Vilma Löppönen, Washington, USA

Viime kesä oli ehdottomasti elämäni paras. Olin nimittäin viisi viikkoa nuorisovaihdossa Yhdysalloissa, Washingtonin osavaltiossa. Olen aina haaveillut vaihto-oppilaaksi lähtemisestä, mutta vuosi tuntui ihan liian pitkältä ajalta. Kun sitten kuulin Lions clubin kesävaihdosta, jossa vaihdossa ollaan vain kesän ajan, tiesin että minun oli lähdettävä.
Vaihtomaaksi valitsin Yhdysvallat ja toiveosavaltioni oli kaunis Washington, joka sijaitsee maan luoteisosassa, aivan Kanadan rajalla. Olin vaihdon aikana kahdessa eri perheessä eri puolilla osavaltiota ja sainkin tutustua siihen hyvin perinpohjaisesti. Pääsin kokeilemaan mm. zipliningia, vaeltamaan henkeäsalpaavan upeassa
Mt. Rainierin kansallispuistossa, meloa kajakilla ja tutustuin Seattlen suurkaupungin menoon.
Lisäksi kävin naapuriosavaltioissa Oregonissa ja Idahossa, sekä Yhdysvaltain luoteisosan suurimmassa huvipuistossa, Silverwoodissa, mikä olikin yksi matkan kohokohdista. Matkassa parasta olivat kuitenkin ihanat ihmiset joiden luona majoituin. Minut otettiin osaksi perhettä ja en edes ehtinyt kunnolla ikävöidä kotiin, kun oli koko ajan niin paljon tekemistä.
Ja uskon, että opin myös puhumaan paremmin englantia. Sain valtavasti uusia kokemuksia, tapasin mahtavia ihmisiä ja nautin matkasta täysin siemauksin. En ole katunut vaihtoon lähtöä hetkeäkään ja suosittelenkin sitä jokaiselle jolla vain rohkeutta riittää. Se on kokemus, joka ei unohdu koskaan.

Lisää kuvia ja juttuja matkastani voit käydä katsomassa matkablogistani.


Kuvat ja tekstit: Oona Käyhkö, Maarit Mielikäinen, Vilma Löppönen

Lukio + harrastukset = ?

Monet lukiolaiset joutuvat varmaan pähkäilemään, miten saada aika riittämään opiskelulle, kavereille ja harrastuksille. Lukio-opiskelu on kuitenkin vaativaa ja aikaavievää, ja sen yhdistäminen harrastuksiin voi tuntua vaikealta. Itselläni on joskus epätoivoinen olo, kun koulu loppuu neljän maissa ja pitäisi ehtiä käydä kotona, syödä, lähteä parituntisiin yleisurheiluharjoituksiin ja sen jälkeen vielä hoitaa kouluasiat!
    Olen kuitenkin huomannut, että ajankäyttöä suunnittelemalla pääsee pitkälle. Läksyjen teon voi järjestää niille päiville, kun ei ole niin kiire tai sitten tehdä ne vaikka välitunneilla. Tämän lukuvuoden aikana olen kuitenkin joutunut jättämään joitakin harjoituksia väliin, etenkin koeviikolla. Tämäkin tietysti riippuu siitä tavoitteleeko kiitettäviä arvosanoja, vai tyytyykö vähempään. Jos harrastus vie paljon aikaa ja siihen haluaa panostaa, lukioaikaa voi pidentää 3,5 tai neljään vuoteen. Koulumme kipiksen kautta kilpaurheilijoilla on mahdollisuus aamutreeneihin, joista saa myös kurssimerkinnän.
    Harrastukset ovat kuitenkin loistava keino unohtaa hetkeksi koulukiireet ja stressi – minun ei ainakaan tule mietittyä kouluasioita tallilla tai harjoituksissa! Harrastukset tuovat vastapainoa opiskelulle ja näin auttavat myös jaksamaan koulussa.

Haastattelin neljää Lyseon lukion opiskelijaa heidän harrastuksiinsa liittyen:

1. Mikä on harrastuksesi?
2. Mikä on parasta harrastuksessasi?
3. Miten yhdistät harrastuksesi lukio-opiskeluun?
4. Oletko joutunut luopumaan jostain harrastuksesi takia?

Annika Luukkainen, 12c

1. Harrastan yleisurheilua lajina 7-ottelu.
2. Parasta on se, että harrastus on ikään kuin elämäntapa sekä kaikki ihmiset, jotka ovat tulleet harrastuksen kautta, esimerkiksi valmentaja ja ystävät. Treenin jälkeen on myös hyvä olo ja harrastukseni opettaa elämästä erilaisia asioita.
3. Harrastus menee etusijalla ja koulu sen jälkeen. Kipis auttaa niin, että pystyy tekemään aamutreenit, ettei kaikki jää iltaan ja siten koulujutuille jää enemmän aikaa. Käyn lukion neljään vuoteen, jotta jäisi aikaa hoitaa molemmat sillä tasolla kuin tavoittelen.
4. Muille harrastuksille ei oikein jää aikaa, en esimerkiksi ehdi tallille niin usein kuin haluaisin. Harrastuksen ulkopuolisten kavereiden kanssa ei välttämättä ehdi olla. Koululle ei ole niin paljon aikaa.

Vili Hintsa, 13a
1. Harrastukseni on seurakuntakeskuksella pyöriminen ja isosuuteen liittyvät asiat.
2. Parasta on, kun saa tutustua uusiin ja hienoihin ihmisiin, ja tapahtumat, jotka liittyvät seurakuntaan, ovat yleensä oikein mainioita.
3. Olen saanut jo yhden uskonnon kurssin isoskoulutuksesta, ja seurakuntakeskukselle on hyvä mennä tekemään vaikka läksyjä koulun jälkeen.
4. No enpä oikeastaan. Mitä nyt välillä joudun enintään muuttamaan joskus suunnitelmia kavereiden kanssa.

Linda Heiskanen, 13e
1. Harrastan Savonlinnan Kamppailuakatemialla krav magaa, joka on lähitaistelulaji. Harrastin aiemmin nyrkkeilyä, mutta valmentajani muutettua vaihdoin lajiksi krav magan, jota olen harrastanut nyt pari kuukautta. Sen ikäraja on 16 vuotta, joten aikaisemmin en olisi edes pystynyt aloittamaan sitä.
2. Olen tykännyt krav magasta kovasti! Olen saanut paljon uusia kavereita, oppinut itsepuolustustaitoja, ja samalla lihaskunto paranee.
3. Harrastuksen ja koulun yhdistäminen on sujunut helposti. Treenejä minulla on neljät viikossa.
4. Olen joutunut luopumaan ylimääräisestä vapaa-ajasta. Näen kavereita myös harvemmin kuin ennen.

 Akseli Kärkkäinen, 13e
1. Harrastan laskettelua, lyömäsoittimien soittoa, valokuvausta ja videokuvausta.
2. Parasta on se, että rumpujen soittoa lukuunottamatta ne eivät ole sitovia ja saa itse päättää, milloin harrastaa.
3. Harrastusten yhdistäminen lukio-opiskeluun on sujunut helposti, sillä ne eivät ole niin sitovia.
4. En ole joutunut.



Teksti ja kuvat: Satu Innanen