Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste savonlinnan lyseon lukio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste savonlinnan lyseon lukio. Näytä kaikki tekstit

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kevään 2017 uudet ylioppilaat

Savonlinnasali täyttyi ylioppilasjuhlan tunnelmasta ääriään myöten kesäkuun ensimmäisenä lauantaina 3.6.2017. Valkolakin painoi päähänsä 101 nuorta.
Juhla on pian alkamassa. Valmistautumista Savonlinnasalin ala-aulassa.
Todistuksiaan hakemassa LL 14a. Ryhmänohjaajana Ville Holopainen.


LL 14b: ryhmänohjaajana Annikka Koivuniemi.

LL 14c, ryhmänohjaajana Anna-Leena Neuvonen.

LL 14d, ryhmänohjaajana Risto Okkonen.

LL 14e, ryhmänohjaajana Harri Riikilä.


LL 14 f ja 14 g sekä 13 f, onnittelemassa ryhmänohjaaja Sara Jakonen.


Hienon ja muistorikkaan ylioppilaan puheen piti Anni Herttuainen.
Kaikki valmista: uudet ylioppilaat julistetaan. Gaudeamus igitur alkaa.





Vuosikertomus 2016-2017 Savonlinnan lyseon lukio

Teksti: Anu Partanen, kuvat: Titta Välimaa

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Savonlinnan lyseon lukion kevätjuhla 2017

Lyseolla vietettiin tänäkin vuonna kevätjuhlaa viimeisenä koulupäivänämme. Koulumme ykköset ja kakkoset kokoontuivat juhlasaliin puolenpäivän aikoihin. Vaikka tämän vuoden kevätjuhlaa varjostikin harvinaisen kolea sää, ei se latistanut tunnelmaa. Tunnelmassa oli aistittavissa helpotuksen tunne; jokaisen lukiolaisen rankka kevätrupeama oli vihdoin ohi.

Kevätjuhla alkoi koulumme oppilaiden Veeran ja Ennan energisellä kevätjuhlan avausjuonnolla. Tämän jälkeen salissa raikasi kaksi kappaletta: legendaarisen Soittajapojan sekä Laura Närhin & Erinin kappaleen Siskoni. Esitykset saivat yleisöltä raikuvat aplodit.

Laulut täyttivät koulun juhlasalin. Kuvassa vasemmalta: Samu Rautiainen, Kaisu Särkinen, Pihla Uimonen, Kasper Neuvonen, Emma Huittinen, Milla Kemppanen ja Oskari Masalin.

Kuten monet tietävätkin, koulumme oppilaita ja opettajia kävi opintomatkalla Oxfordissa, Englannissa aiemmin tänä vuonna. Näimmekin juhlassa Mikon ja Eeron tekemän, matkaa avaavan kuvakoosteen. Saatuamme jokainen oman osamme Oxfordista juhlassa esitettiin runopastisseja 2. vuoden opiskelijoiden tyylikokeiluja Shakespearin aikalaisen, John Donnen runoista. Runot olivat ainakin minulle uutta kevätjuhlassa, mutta ei ollenkaan huono valinta!

Säväyttävien runopastissien jälkeen olikin jo aika rentoutua musiikin parissa. Syvennyttyämme ensin Mo Ghile Mearin tunnelmaan kuulimme vaikuttavan version Backstreet Boysin klassikosta Show Me the Meaning of Being Lonely.

Lyseon opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Oskari Masalin esitteli hallituksen vuosikertomuksen yleisölle. Hallituksen vuosikertomus on luettavissa Lyseon lukion vuosikertomuksesta 2016-2017, jonka linkki löytyy jutun lopusta. Hallitus myös esitti yleisölle kuvakoosteen lukuvuoden ajalta.

Hallituksen puheenjohtaja Oskari Masalin kertomassa hallituksen vuodesta 2016-17.

Sopivana kontrastina kuulimme jälleen kaksi kappaletta. Ensimmäisenä esitysvuorossa oli ikiklassikko The Sound of Music. Tämän jälkeen kuulimme pehmeän, mutta voimakkaan rendition Johanna Kurkelan kappaleesta Kaikki askeleet.

Rehtori Ismo Falck piti puheen kevätjuhlan loppupuolella. Rehtori puheessaan tietysti kiitti lyseolaisia menneestä vuodesta, mutta ei vain jäänyt vellomaan menneisiin. Ismo nimittäin nosti koulumme tulevaisuuden tapahtumia esille: Voitolla-hanke on jo täydellä tohinalla käynnissä (lue lisää) ja lisäksi otamme osaa Liikkuva toinen aste -hankkeeseen. Ismo myös mainitsi puheessaan opiskelijavaihto-ohjelma Nordplusin. Lyseon oppilaiden lisäksi Ismo kiitti opettajia sekä lähtevää henkilökuntaa; kolme opettajaa jää eläkkeelle ja terveydenhoitaja Elina Valta siirtyy muihin haasteisiin.

Kuten mainittiinkin, niin tänä vuonna kolme koulumme opettajaa jää eläkkeelle 1.8.2017. Perinteiseen tapaan jokaista eläkkeelle jäävää opettajaa muistettiin kukalla ja kirjekuorella, jonka sisältö jäänee mysteeriksi. 😉 Jokaisen eläkkeelle jäävän opettajan panos koulumme tasoon ja yhteishenkeen on ollut valtava. Me oppilaat jäämme kaipaamaan Riston, Merjan ja Markun tunteja. Vaikka he koulustamme lähtevätkin, heidän tunneillaan koetut muistot ja opitut taidot pysyvät mukanamme loppuelämämme ajan. Emme voikaan kuin sanoa: iso kiitos mahtavasta opetuksesta ja mukavia eläkepäiviä!

Lehtorit Merja Korpijoki (vasemmalla), Markku Mäkinen (2. vasemmalta) ja Risto Okkonen (keskellä) jäävät eläkkeelle 1.8.2017. Heitä muistamassa kuvassa opettaja Hannu Soini (2. oikealta) sekä opinto-ohjaaja Sara Jakonen (oikealla).

Juhlan lopuksi koko yleisö nousi laulamaan Suvivirren. Siinä on kesän taikaa: kun Suvivirren on kuullut joka vuosi lomille lähdettäessä, ymmärtää sen laulettuaan lukuvuoden kovan työn olevan ohitse ja ansaittujen lepopäivien olevan edessä. Jäämme innolla odottamaan, millaisia haasteita ja muistoja tulevalla lukuvuodella on meille antaa.


Mukavaa kesää kaikille Lyseon mediaryhmän puolesta!


Suvivirsi kajahti komeasti. (kuva: Titta Välimaa)

teksti ja kuvat: Eino (ellei toisin mainittu)

Lyseon vuosikertomus 2016-2017

maanantai 29. toukokuuta 2017

Voitolla-hanke Savonlinnan lyseon lukiossa

Lyseolla on ollut jo noin vuoden verran käynnissä Voitolla-niminen hanke. Kaksi koulumme oppilasta päätti ottaa selvää, mistä ihmeestä hankkeessa on oikein kyse. Mysteerin ratkaisemiseksi haastattelimme yhtä hankkeen yhdyshenkilöä, äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaa Anita Hietalahtea.

Mikä tämä hanke on?
- Voitolla-hanke on pelillistämiseen liittyvä hanke, jonka koko nimi on “Voit(olla) paras oppija!”. Ideana on uuden opetussuunnitelman mukaisesti saada opiskelijat paremmin mukaan opetuksellisiin juttuihin. Hankkeen avulla opitaan teknologisia taitoja, kurssin sisältöä ja pystytään arvioimaan ryhmätyöskentelyä hyödyntämällä pelialustoja; opitaan kurssin sisältöä opiskelijoille läheisellä tavalla eli teknologian välityksellä pelialustoja hyödyntäen.

Miten tämä tapahtuu käytännössä?
- Esimerkiksi yhden kurssin sisältö voidaan jakaa pienempiin osioihin tai teemoihin. Opittavasta asiasta tehtäisiin peli niin, että opiskelijat muodostavat joukkueita, jotka rakentavat pelialustalle kysymyspaketin. Kysymyspaketin avulla testataan toista joukkuetta; ikään kuin pelillistetään oppimissisältöä. Ideana on toteuttaa arviointia samalla; mitä ja miten on opittu sekä miten oppimallasi voi menestyä. Peli laskee tulokset ja voittajajoukkue on paras oppija! Pelien sisältöjä rakentamalla opiskelijat opettavat samalla toisiaan teknologista osaamistaan jakamalla. Kurssien ulkopuolelta värvätään vertaistutoreita ohjaamaan opiskelijoita. Tutoroinnista saa pienen korvauksen.

Mitä hankkeeseen liittyy pelialustojen hyödyntämisen lisäksi?
- Hankken ei ole tarkoitus toteutua pelkästään sähköisessä muodossa, vaan siihen liittyy myös innostavaa oppimisympäristöä edistävää toimintaa. Koulumme kirjasto kaipaa uudistusta, koska Älylataamo on ollut koulussamme niin suosittu tila, joten vastaavia tiloja tarvitaan lisää. Nuorille tarvitaan lisää tiloja tehdä asioita yhdessä. Voitolla-hankkeen kautta saimme ajatuksen tehdä kirjastosta sosiaalinen olohuone, jossa opiskelijakunnan hallitus ja opiskelijat voivat viettää aikaa, kuunnella musiikkia, oleskella ja jossa myös kirjat tulevat lähelle. Kirjastosta tulisi enemmänkin äänekkäämpi, sosiaalisempi, puhuvampi tila. Opiskelijakunnan hallituksen huoneesta tehtäisiin hiljainen tila, jossa olisi hiljaista opiskelua ja kokouksia. Tila olisi heille, jotka haluavat levätä päivän välissä, lukea kokeeseen tai tehdä itsenäisesti tehtäviä. Sieltä voisi myös hakea kursseihin liittyvät kirjat.

Koulumme kirjaston bulevardi nyt. Miltähän siellä näyttää tulevaisuudessa?

Kuka sai idean tähän hankkeeseen ja mistä idea lähti?
- Idea on lähtenyt alun perin siitä, että me olemme jonkin verran käyneet koulutuksissa, jotka liittyvät nimenomaan interaktiivisuuteen. Uusi opetussuunnitelma tuntui sisällöltään sellaiselta, että opiskelijoita kaivataan paremmin mukaan. Pelillistäminen on ollut ns. tapetilla. Kun rehtori (Ismo Falck) tarjosi tätä hankemahdollisuutta noin vuosi sitten, niin minulla tuli tällainen pelillistämiseen ja erilaisiin oppimisympäristöihin liittyvä idea koulutuksissa juosseena kirjastonhoitajana mieleen. Esittelin ideani Ismolle opettajien pienryhmäpalaverissa ja aloimme Loikkasen Virpin kanssa tekemään hankehakemusta. Muokkasimme siitä sen näköisen kuin ajattelimme, että voisimme toteuttaa. Halusimme myös opiskelijat siihen mukaan vertaistutoreina opettamaan, kun te olette näitä pelihirmuja vielä enemmän kuin me opettajat. Teimme hankehakemuksen ja Ismo hyväksyi sen. Viime heinäkuussa saimmekin sitten päätöksen, että hankeidea on hyväksytty.

Mitä hankkeella tavoitellaan?
- Hankkeella tavoitellaan oppimisen tehostamista ja opetuksen kehittämistä uuden opetussuunnitelman mukaisesti. Opiskelijat jakaisivat omaa tietämystään ja taitojaan muiden opiskelijoiden lisäksi myös opettajalle. Yleensä opettajia on pidetty “kaikkitietävinä” ja tästä ajatuksesta olisikin tarkoitus päästä eroon. Opettaja ei olisi vain tiedonsyöttäjä, vaan ohjaisi toimintaa. Tässä tapauksessa te "pelihirmut" voitte opastaa opettajia ja muita opiskelijoita siihen, miten pelejä tehdään ja pelataan, me opettajina huolehdimme vain siitä, että kurssin sisältö tulee opittua opetussuunnitelman mukaisesti ja että tekeminen kurssilla onnistuu. Tarkoituksena olisi, että koulussamme hyödynnettäisiin paremmin koulun tiloja ja sitä kautta opiskelijatkin viihtyisivät ja oppisivat paremmin vaihtoehtojen myötä. Oppimistila voi olla muutakin kuin luokkahuone. Se voi olla kirjasto, sähköinen pelialusta tai koulun sisäpiha. Koulun sisäpihalle on myös suunnitteilla uudenlaisia toimintoja. Haluamme, että sisäpiha olisi laajemmassa käytössä esimerkiksi liikunta- ja välitunneilla.

Miten hanke rahoitetaan?
- Haimme tukea kalusteisiin, laitehankintoihin ja pelialustojen lisensseihin. Saimme hankkeeseen rahoitusta yhteensä 60 000 euroa, joista 12 000 euroa kaupungilta ja 48 000 euroa Opetushallitukselta. Aikaa hankkeen toteuttamiseen on kesään 2018 asti.

Miten hanke etenee tästä eteenpäin?
- Ensi syksyyn mennessä Voitolla-hankkeen kirjastoprojektin pitäisi olla valmis. Vaikka hankkeen toteuttaminen on hieman viivästynyt erinäisistä syistä, niin saamme sen valmiiksi ajallaan. Yhteistyökumppaniltamme Iskulta on käyty tutustumassa tiloihin ja he tekevät suunnitelman siitä, mitä kaikkea sinne voitaisiin opiskelijoiden ideoiden pohjalta laittaa. Hankimme kesän korvilla ja alkusyksystä sopivat tavarat. Remontoimme tiloja viihtyisämmiksi. Lekaa ei kuitenkaan oteta käteen, vaan tyydytään maltillisimpiin keinoihin. Tiloja maalataan, sinne asetetaan hyllyjä, huonekaluja, kukkia jne. Sisäpihalle asennetaan ovi, jonka olisi määrä valmistua ensi vuoden puolella.

Mitä muuta haluaisit vielä sanoa?
- Innokkaille Lyseon pelinrakentajille ja remonttireiskoille olisi siis tarvetta heti elokuusta lähtien saadaksemme pelit käyntiin ajoissa. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan!

Lisää hankkeesta voit lukea osoitteesta http://mobileshanke.blogspot.fi

haastattelijat: Markus ja Eino (Lyseon mediaryhmä)
kuva: Eino



sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kestävyysjuoksua ja lentopalloa; Reetta Jorosen ja Simo Suppolan haastattelu


Periksiantamattomuus ja iloinen mieli, nämä kaksi urheilijalle tärkeää ominaisuutta näkyvät vahvasti kahden lyseolaisen urheilijan, Reetta Jorosen ja Simo Suppolan, tekemisessä. Kävimme torstaina 4.5 haastattelemassa kyseisiä atleetteja.


Simo suorittamassa vaativaa lentopallo-temppua

Simon laji on lentopallo. Simon kiinnostus lajia kohtaan alkoi kolmannella luokalla, kun hänen liikunnanopettajansa suositteli hänelle kyseistä lajia. Simo lähti rohkeana poikana kokeilemaan lajia, eikä tämän jälkeen ole katunut hetkeäkään päätöstään.  
Simoa kiehtoo lajin vauhdikkaat tilanteet, ja se samalla motivoi pelaamaan lajin mukavan luonteen lisäksi. Simon vahvuus lentopalloilijana on iloinen mieli pelatessa sekä joukkuekavereiden kannustaminen. Heikkouksista kysyttäessä, Simo vastasi nöyrään sävyyn, että kaikessa voisi olla parempi. Näinhän sen tulisikin olla; aina pitää pyrkiä kehittymään jokaisella osa-alueella. Epäonnistumiset Simo prosessoi mielessään ja pyrkii unohtamaan ne mahdollisimman pian, jotta ne eivät häiritsisi seuraavaa suoritusta.
Simon suurin saavutus lentopalloilijana on sm-pronssimitali, joka tuli voitettua Itä-Suomen alueen joukkueen kanssa. Kun kysyimme mitä tavoitteita Simolla on tulevaisuudelle, hän nojasi taakse sohvalla ja vastasi, ettei tavoitteita ole mutta tulevaisuus näyttää mitä tuleman pitää.

Reetta ylittämässä aitaa

Silllä välin kun Simo pomputtelee lentopalloa, on Reetta juoksemassa. Reetan laji on siis kestävyysjuoksu. Kiinnostus juoksua kohtaan lähti siitä, kun Reetta lähti ystävänsä Etin innoittamana kokeilemaan yleisurheilua yleisurheilukouluun. Oli hyvä päätös lähteä kokeilemaan, sillä tulosta on tullut. Sen todistaa lukuisat sm-mitalit ja finaalipaikka Kalevan kisoissa, sekä voitto maaottelussa viime syksynä, kun Reetta edusti Suomea. Maaotteluvoitto oli Reetan mukaan myös hänen uransa huippuhetki!
Reetan tavoitteena on päästä juoksemaan vielä joku päivä olympialaisissa. Tavoitteeseen pääsyyn auttaa varmasti Reetan vahva motivaatio ja halu olla paras. Reetan vahvuus urheilijana on periksiantamattomuus, joka on varmastikin loistava ominaisuus kestävyysjuokussa lajin luonteen takia. Reetan heikkous taas on se, ettei hän aina malta juosta tarpeeksi hiljaa. Kuulostaa hiukan hullunkuriselta, onhan lajin tarkoitus kuitenkin juosta nopeimmin maaliin. Epäonnistumisiakin tulee kuitenkin vastaan. Niitä Reetta käsittelee pitkillä lenkeillä, jolloin pystyy raivoamaan oikein kunnolla.

Loppuun kysyimme kaksikolta vielä muutaman haastavamman kysymyksen. Kysyimme muunmoassa, mitä mieltä atleetit ovat urheilukio-statuksen hankkimisesta Savonlinna  Lyseon Lukioon. Molemmat olivat sitä mieltä, että se olisi hyvä asia. Kouluun ei menisi niin paljoa aikaa ja voisi keskittyä enemmän harjoitteluun.
Viimeiseksi kysyimme vielä elämän suurimman kysymyksen: Mikä on elämän tarkoitus? Tähän Simo kerkesi vastaamaan, että elämän tarkoitus on pitää hauskaa ja nauttia joka ikisestä päivästä. “Juurikin näin.” kuului myöntävä vastaus Reetan suusta


Simo ja Reetta haastattelun uuvuttamina
Simo ja Reetta leikkimässä

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Galluppia ylioppilaskirjoituksista



Kävimme perjantaina 24.3 kyselemässä yo-kokeista juuri saapuneiden abien tunnelmia. Ilmassa pystyi selvästi havaitsemaan helpottuneisuuden tunteita ja iloa, onhan kirjoitukset aivan loppusuoralla. Suurella osalla ne olivat jo ohi. Meitä nuorina ykkösinä kiinnosti muunmoassa se, mitä eväitä abeilla oli kirjoituksissa mukana. Ylioppilaskokeiden sähköistyminenkin tulee olemaan meille arkipäivää, ja oli mielenkiintoista kuulla abien kokemuksia sähköisistä kirjoituksista.


Mitä eväitä oli mukana?
Pepe: Vettä.
Linda: Paistopisteeltä pitsua, eli pitsaa, ja suklaata.
Maiju: Leipää ja rypäleitä.
Tiia: Piltti, tomaattia, leipää ja suklaata.

Miten meni?
Pepe: Ihan ookoo. Ei mitenkään huonosti.
Sasu: Päin ***settä
Linda: Läpi!
Maiju: En tiedä.
Tiia: Toivotaan että hyvin.

Mitä mieltä olet sähköisistä yo-kirjoituksista?
Pepe: Ei erityistä mielipidettä.
Sasu: Se on yksi ja sama onko koe sähköinen vai perinteinen.
Linda: Molemmissa hyvät ja huonot puolensa
Tiia: Sähköiset ovat paremmat. Nopeampi tehdä.

Millä tavalla juhlit kirjoitusten päättymistä?
Pepe: Rauhallisesti.
Sasu: Kotona tietokoneella.
Linda Maijulle: “Maiju, nyt Alkoon!”
Tiia: En juhli tänään. Huomenna viihtymään kavereiden kanssa.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Opon haastattelu: Sara Jakonen, Suomenmestari?!

Sara ja lentopallo


Kävimme haastattelemassa uutta opoamme Saraa 25. Päivä tammikuuta. Sara on 29-vuotias Savonlinnalainen nuori, joka on myös käynyt lyseon legendaarisen oppilaitoksen. Sara ei lukion jälkeen tiennyt vielä, mitä haluaisi aikuisena olla, joten hän piti lukion jälkeen välivuoden. Ammatinvalintapykologi kuitenkin oli apuna ja kertoi, ettei itsekkään tiennyt lukiossa, mitä haluaa olla isona. Tästä Sara sai idean ja päätti opiskella opoksi.

Sara kertoi pelanneensa nuorempana lentopalloa ja hän oli mukana lyseon kilpaurheilulinjalla. Kysyimme Saralta aatteita urheilulukio-kysymyksestä. Saran mielestä urheilulukio olisi tosi hyvä juttu, ja se hyödyttäisi kaikkia muitakin opiskelijoita. Esimerkiksi kurssimäärät lisääntyisivät uusien opiskelijoiden myötä. Sara ajatatteli myös, että urheilu opettaa tärkeitä taitoja työelämää ja jatko-opintoja ajatellen. Lentopallossa Saran paras saavutus oli A-tyttöjen Suomen mestaruus, joka voitettiin Savonlinnassa.

Sara suorittamassa vaativaa lentopallo-temppua
Ruuanlaitossa Sara kertoi olevansa huono, ja sitä pitäisi harjoitella. Mutta niinhän se on, että kukaan ei ole seppä syntyessään! Saran lempiruokia ovat eri pizzat ja salaatit. Kysyimme Saralta hänen elämänohjettaan tai mottoa, jota hän noudattaa. Lyhyen pohdinnan tuloksena Sara sai päähänsä hyvinkin filosofisen ajatuksen, joka kuului näin:”Aina kun syö herkkuja, niin niiden pitää olla oikeasti hyviä”.


Sara bonuspallona, vieressä
vaaniva tiikeri
Sara kertoi osaavansa soittaa nokkahuilua ja vähän pianoa. Nokkahuilua hän soitti muun muassa pelimatkoilla. Hän on myös laulanut ala-asteen kuorossa. Saralla on samanlainen musiikkimaku, kuin yläaste- ja lukioikäisillä. Sara kuuntelee myös paljon suomalaista musiikkia.

Paras julkkismuisto Saralla oli ensisuudelma Tuukka Raskilta. Hän kertoi myös pelanneensa lentopalloa Mauno Koiviston kanssa. Sara tykkää myös kirjojen lukemisesta ja viime vuonna hän luki noin 20 kirjaa. Tällä hetkellä Sara lukee melkein 1000 sivuista kirjaa!


Lyseon lukion hyväksi Sara aikoo auttaa meitä nuoria elämässä eteenpäin. Haastattelun perusteella Sarasta sai hyvinkin positiivisen kuvan. Häntä on helppo lähestyä ja hän ymmärtää nuoria vähintään yhtä hyvin kuin itseänsäkkin. Tervetuloa takaisin Lyseon lukioon ja suuret kiitokset jo valmiiksi sitä työstä, jonka tulet meidän nuorten eteen tekemään!



tiistai 24. tammikuuta 2017

Kuvataiteen yhteistyötä saksalaisen lukion kanssa

Lukiomme on jo yli vuoden ajan pitänyt yhteyttä nürnbergiläisen lukion Martin Behaim Gymnasiumin kanssa Skype-videoviestintäpalvelun kautta. Kyseisen koulun kuvataiteen opettaja Riitta Kapanen-Hermes on kotoisin Savonlinnasta ja siksi yhteydenpito ollut helppoa.
Yhdessä lukioidemme välillä on vaihdeltu ajatuksia kuviksen töistä sekä vertailtu töitä keskenään ja jopa inspiroiduttu teoksista. Skype-yhteyden aikana Saksaan näytimme heille meidän lyseomme töitä ja he myös meille töitään. Yhteisen työmme teemana oli Perjantai-iltani. Oppilaittemme esitellessä töitään kuului skypen välityksellä saksalaisten lukiosta paljon "bravo"-huutoja sekä ylistystä töistä.
 Kuvassa perjantai-illan symboloima lyseolaisen valokuva sekä taustatyö.
 Savonlinnalaisten opiskelijoiden hienoja töitä pohjautuen perjantai-iltaan.


Skype-yhteyden välillä vaihdoin myös muutaman sanan ja kysymyksen suomalaisen kuviksen opettajan kanssa, joka tulkkasi meille saksalaisten oppilaiden vastauksia:

Mikä oli vaikeaa tai helppoa yhteisen kuvistyömme parissa?
-Vaikeaa oli työn käytäntöön laitto, koska kuvakollaasin, ihmisen sekä ympäristön toteutus kerralla oli monille uutta. Helppoakin oli kunhan sai idean ja kokonaiskuvan työhön hahmotettua.

Olisiko vastaavanlaista yhteistyötä mukava jatkaa?
Luokassa äänesteltiin ja 50% olisi ainakin oppilaista valmiita siihen.

Tuleeko keskeisiä eroja näkyviin suomalaisten ja saksalaisten töissä?
Kuvaamataidon opettaja Saksasta kiteytti ajatukset ja sanoi suomalaisissa töissä olevan enemmän luonto esillä ja sen merkitys suomalaisille. Saksassa vallitsi taas enemmän urbaaninen kaupunkikuva ja sen läheisyys ihmisten arjessa.



Teksti: Tatu Laamanen
Kuvat: Titta Välimaa

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Esittelyssä Lyseon uudet opettajat



Jouni Ursin käy Mikkelistä Savonlinnassa päivittäin opettamassa matematiikkaa.
Viime keväänä pari opettajaa jäi eläkkeelle koulustamme (Jane, kaipaamme yhä niitä hymiöitä täynnä olevia Wilma- viestejäL ), ja heidän tilalleen saimme uusia opettajia, jotka ovat meille, ainakin melkein kaikille, vieraita. Haastattelimme Saaran kanssa heitä, jotta saisimme vähän tietoa siitä ketä nämä uudet kasvot ovat
Seija Silventoinen opetti aiemmin englantia Punkaharjun lukiossa. 


.

  1. Mistä tulet ja kauanko olet ollut opettajana?


    Katja Juutilainen: Tulen Pieksamäeltä. Olen asunut vaikka missä ja opettajana olen ollut 13 vuotta.
     
    Seija Silventoinen: Tulen Punkaharjulta. Opettaja olen ollut 28 vuotta. Koko tämän ajan olen opettanut sekä yläasteella, että lukiossa. Tämä on ensimmäinen kerta kun opetan pelkästään lukiossa.
     
    Jouni Ursin: Tulen Mikkelistä. Olen ollut opettajana nyt vuoden ja sen ajan olin töissä Keminmaassa.
     
    Anna Kuittu: Olen syntynyt Jyväskylässä ja muuttanut Savonlinnaan opiskelemaan vuonna 2002. Opettajana olen nyt viidettä syksyä aikuislukion puolella ja ensimmäistä syksyä Lyseon lukiolla.
     
  2. Miten päädyit opettajaksi, oliko se lapsuuden toiveammatti?
     
    Katja Juutilainen: Kyllä se oli lapsuuden toiveammatti, toinen oli lääkäri. Pienenä tuli usein leikittyä koululeikkejä.
     
    Seija Silventoinen: No ei se ihan lapsuuden toiveammatti ollut. Kuitenkin olin halunnut opettajaksi ja lukion jälkeen se oli aika selvä, aktiivinen valinta. En opettajaksi väkisin ajautunut!
     
    Jouni Ursin: Jossain vaiheessa opettajan opettajana oleminen oli toiveammatti. Lukiossa se vähän jäi, mutta yliopistossa se nousi uudelleen pintaan. Toimin siellä ensin tutkimuspuolella kandityöhön asti, tämän jälkeen sitten opettajan ura oli valintani.
    Anna Kuittu:: Opiskelin yliopistolla pääaineena venäjän kieltä ja kääntämistä. Opiskeluaikana sain venäjän open sijaisuuden ja innostuin sitä kautta opetustyöstä.
     
     
  3. Mitä parantaisit lukion opetussuunnitelmassa/arvostelussa/ koulunkäynnissä yleisesti?
     
    Katja Juutilainen: Koeviikot olisi hyvä saada takaisin. Viisijaksojärjestelmä saattaisi toimia nykyistä paremmin.
     
    Seija Silventoinen: Minua itseäni harmittaa koulun muutos hektiseen suuntaan. Se sellainen rauha oppia puuttuu tehokkuuden takia. Esimerkiksi kieliä ei voi oppia hetkessä, sillä niiden oppiminen vaatii paljon toistoa. Lukiossa on ehkä vähän liian kova vauhti, ja työmääräkin nousee aika suureksi jakson aikana.
     
    Jouni Ursin: Mielestäni uudet muutokset ovat aika hyviä. Myös sähköistäminen on mielestäni hyvä muutos, mutta siihen siirtyminen on tapahtunut liian nopeasti.
     
    Anna Kuittu: On mielenkiintoista seurata ja olla itsekin osallisena koulumaailman muutoksessa.  On ihan hyvä juttu, että arvostelun muuttotapoja mietitään yhdessä ja toteutetaankin jo. Tekniikka kehittyy vauhtia mutta sen ohella on tärkeää muistaa keskittyä humaanisiin seikkoihin, ihmisyyteen ja ihmisenä kasvuun. Se on mielestäni ensisijaista.
    1. Vielä tähän loppuun: onko jotain mietteitä lyseosta, opiskelijoista tai terveisiä opiskelijoille?
    1. K: Olen kyllä viihtynyt täällä tosi hyvin, ja mielestäni on kiva tulla töihin, oikein odotan aina maanantaita! Pienen alkujännityksen jälkeen olen huomannut että opiskelijat ovat mukavia. Muistakaahan arvostaa ruotsin kieltä ja panostaa siihen!
       
      S: Tulin itse pienestä lukiosta, ja olin vähän varautunut, onhan lyseo aika iso. Opiskelijat olivat kyllä positiivinen yllätys! Nuoret ovat mukavia ja heihin saa kontaktia. Teidän takia tämä työ onkin mukavaa!
       
      J: Opiskelijat ovat ihan kivoja ja järkeviä. Olen viihtynyt täällä. Opetin ennen pienemmässä lukiossa, joten se oli vähän tiiviimpi, sinällään muuta eroa ei ole. Tulkaa vain rohkeasti juttelemaan, ja yrittäkää palauttaa palautettavat tehtävät ajoissa. Tärkeintä on että on se että on edes yrittänyt, kuin että tehtävät olisi oikein.
       
      A: Lyseon porukka on mukavaa ja iloista! On kiva opettaa täällä.






      Kirjoittajat: Tiia Oinonen ja Saara Kylliäinen