Saksan kuvisvaihto projekti

Savonlinnan Lyseon lukio teki syksyn aikana kuvaamataidon yhteistyöprojektin Saksan Nürnbergiin paikallisen kansaivälisen Gymnasiumin kanssa. Projektin aiheena oli minä ja vapaa-aika ja siihen osallistuivat lyseolta noin 50 ykköstä ja Nürnbergistä 29 oppilasta.

Projekti lähti liikkeelle Nürnbergin päästä, kun Gymnasiumin opettajat päättivät vuonna 2013 lisätä/korostaa koulunsa kansainvälisyyttä tekemällä jonkinlaista yhteistyötä ulkomaalaisten koulujen kanssa.Savonlinnan Lyseon lukio valikoitui yhdeksi yhteistyökumppaniksi Riitta Kapanen-Hermeksen Savonlinna-yhteyden ansiosta. Kapanen-Hermes on kuvaamataidon opettaja Gymnasiumissa ja on lähtöisin Savonlinnasta. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1974 sen aikaisesta Savonlinnan tyttölukiosta ja päätyi lopulta Joensuun kautta Saksaan asumaan ja opettamaan kuvaamataitoa. Kapanen-Hermes matkustelee paljon Saksan ja Suomen välillä ja hän otti yhteyttä lyseon kuvaamataidon opettajaan Titta Välimäkeen viime kesänä, jolloin alettiin suunnittelemaan yhteistä kuvistyötä. Lopullinen aihe poimittiin Saksan ja Suomen opetussuunnitelmista ja muokattiin tarkoitukseen sopivaksi.

Projektin ideana oli, että kummassakin koulussa oppilaat maalaavat akrylli- ja peiteväreillä maalauksen omasta vapaa-ajastaan ja kiinnostuksen kohteistaan, jonka jälkeen osa töistä lähetetään toiseen lukioon, jossa niistä kootaan näyttely. Näin kummassakin koulussa saadaan tutustua eri maan nuorten kulttuuriin ja vapaa-ajan viettoon.
Maalaukset ovat nyt valmiita ja näyttelyitä ollaan järjestämässä kumpaankin kouluun. Lyseon oppilaiden yleisin aihe oli urheilu ja erityisesti talvilajit kuten jääkiekko tai laskettelu. Saksan puolella Kapanen-Hermeksen mukaan suosituin aihe oli jalkapallo. Urheilun lisäksi oli myös monia muita mielenkiintoisia aiheita.

Itse projektiin osallistuneina voimme todeta sen onnistuneen hyvin ja olleen antoisa varmasti sekä saksalaisille että meille. Soitimme esimerkiksi Skype-puheluita Saksaan ja vertailimme töiden edistymistä livenä. Toivottavasti jatkossakin ykköset pääsevät kokeilemaan vastaavanlaista yhteistyötä.

Kuvaamataidon opettajien mukaan yhteistyötä koulujen välillä tullaan tulevaisuudessa jatkamaan ja uutta projektia on jo kehitteillä, mutta mitään tarkempia suunnitelmia ei ole vielä tehty. Saa nähdä, mitä aika tuo tullessaan.

Alla muutama kuva Lyseon oppilaiden töistä ja Riitta Kapanen-Hermes töitä ihastelemassa.

Teksti ja kuvat: Tapio Loikkanen ja Toni Mikkonen

Matikan tunti - how teacher sees it vs. how students see it

Piirrokset: Lovisa Hirvonen

Maantieteen oppituntien arkea

Piirtänyt: Lovisa Hirvonen

Joulun todellinen merkitys?

Mikäs se olikaan se joulun todellinen merkitys?

Joululahjat?
Ikuinen ahdistuksen, kiukun ja riidan aihe varmaan melkein jokaisessa suomalaisperheessä. Jokaiselle pitäisi jotain hyödyllistä ja toivottua osata ostaa, mutta kun varallisuus, mielikuvitus ja/tai kiinnostus loppuvat kesken, tulee ostettua vähän mitä sattuu - usein turhaa.
Nykyajan kulutuskeskeinen yhteikunta yrittää parhaansa mukaan vakuuttaa meidät siitä, ettemme pärjää ilman jokaisen vempeleen uusimpia malleja tai että tämän materian ostamalla teet läheisesi tai itsesi ikionnilleseksi. Voin kuitenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, että se rakkaimpien kanssa vietetty yhteinen aika korvaa minkä massatuotannon luomuksen.

Höyryävä mukillinen kuumaa glögiä, pipari kauniiseen käteen ja lähimmäistä jututtamaan. Siitä se syntyy se joulun taika.


HYVÄT JOULUNPYHÄT LYSEON MEDIATIIMILTÄ!

Miksi se piirtää???

Matikanluokan liitutaulu viime keväänä

Jos on käynyt tänä syksynä matikanopettaja Petri Piirosen kursseilla, ei ole voinut olla huomaamatta Peten luokan liitutauluille syntyneitä piirroksia. Niitä on itse asiassa ilmestynyt sen verran, että on ihme, etteivät matikankursseilla käyvien silmät harota kaikesta siitä silmien pyörittelystä. Nimittäin juuri sitä Lovisa Hirvonen saa vastalahjaksi piristyksestä, jota hänen piirustuksensa yrittävät tuoda ankeaan arkeen: silmien pyörittelyä, lapselliseksi nimittämistä sekä ystävällisiä kehotuksia painua Taikkarille opiskelemaan.

Sen lisäksi, että lyseolaiset siis elävät harhaluulossa, jonka mukaan Taidelukio olisi toissijainen opiskelupaikka, he luulevat kaikkien taiteellisesti lahjakkaiden haluavan automaattisesti ilmaista itseään opintosuunnitelmaan kuuluvilla töillä. Lovisa ei ole ainoa, joka Peten luokan tauluille on piirrellyt, mutta hän on hoitanut hommasta kiitettävän suuren osan.
Eli miksi ei Taikkari, Lovisa?
– Jaa miksi ei? No tärkeimpänä syynä ehkä se, että mie haluun tai oikeestaan miun vähän täytyy panostaa miun opintoihin, koska haen lääkkikseen. Liikaa kuvista viemässä tilaa näiltä muilta kursseilta, joita nyttenkin kertyy lähemmäs yhdeksänkymmentä. Sitä paitsi mie ja ohjattu kuvis ei tulla hirveän hyvin juttuun keskenään. Muuten se olisi kyllä ollut ihan miun paikka.

Mutta piirtää Lovisa silti haluaa, koska pystyy sillä tavalla sekä toteuttamaan että haastamaan itseään. Hänen mukaansa on tyydyttavää saada  suuri ja pikkutarkka työ lopulta valmiiksi. Peten luokasta – ja nykyään myös muualta koulusta – löytyy myös Lovisan paperille tekemiä töitä, joiden aiheet tulevat Lyseon arjesta. Mikä Lovisaa sitten innostaa piirtämään kouluaiheisia töitä?
– Olen aina piirtänyt koulussa. Ala-asteella miulla oli semmoinen hauska ukkeli luokanopettajana, joka tykkäsi hirveesti miun tuherruksista. Siitä se sitten lähti, Lovisa kertoo.
– Aiheet tuherruksiin tulee siitä, mitä porukka sanoo tai tekee, ja joitain lausahduksia tai ihmisten tapoja on kiva lähtee kärjistämään. Täällä sain sitten inspistä, kun alkoi Peten matikka. Hei c'moon: kirahvikynä ja slogan, jossa mainitaan aasi! Sitä paitsi Peteä oli helppo käyttää koekaniinina, koska tiesin, ettei se pahastuisi. Aloitin varmimmasta ja siirryn nyt myös näihin vähän riskialttiimpiin opettajiin. Kattoo mitä mieltä he ovat.

Lovisan piirustukset tosiaan ovat välillä hieman kyseenalaisia. Viime keväänä hän teki monista koulumme opettajista yhteispiirroksen, jossa kaikki opettajat olivat hevosia.
 – Pientä kepillä jään kokeiluu. Eihän sitä ikinä tiedä, miten ihmiset sen ottaa, että ne piirretään hevosina. Nyt tiedän, ettei opetttajat katso tätä miun tuhertelua pahasti kieroon. Opeilla on omia tapojaan tai puheenaiheitaan, joten alan nyt tarttumaan niihin. Jo tällä hetkellä on kovat suunnitelmat, mitä piirrän parille opelle ja mitä koko poppoolle ensi keväänä. Toivottavasti tykkäävät.

Tästä lähtien Lovisan uusia ja vanhoja tuotoksia aletaan julkaista myös Lyseon blogissa, joten kannattaa pitää jatkossa silmänsä auki noiden töiden varalta! Ja niille, joilla on jotain Lovisan piirustuksia vastaan, hänellä on selkeä viesti: ei ole pakko katsoa!

Lovisan näkemys itsestään

Matikanopettajan vapaapäivä...

Kuvat ja teksti: Katri Nousiainen