Koulumme uudet opettajat

Koulussamme on aloittanut tänä syksynä kaksi uutta opettajaa: Annikka Koivuniemi (vas.) ja Jaana Kosonen. Päätimme tutustua heihin haastattelemalla heitä. 

Hei! Kuka olet ja mistä tulet?
Jaana: Olen Jaana ja asun Silvolassa ja olen Savonlinnasta kotoisin. Opetan Lyseolla ruotsia ja Taidelukiolla englantia.
Annikka: Olen Annikka, asun Savonlinnassa ja olen kotoisin Tampereelta. Opetan äidinkieltä ja kirjallisuutta.

Miten päädyit lyseolle?
Jaana: Olen käynyt Lyseon lukion ja kirjoittanut täältä 1995. Täällä on vielä samoja opettajia, esimerkiksi Mäkisen Markku opetti minulle matikkaa ja Toivosen Maija saksaa. Opiskelin Joensuussa pääaineena englantia ja sivuaineena ruotsia. Opettaja minusta ei koskaan pitänyt tulla, mutta lopulta se oli oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto. Ja olen kyllä tykännyt olla opettajana, joka loppujen lopuksi olikin se minun juttu. Olen opettanut Kerimäellä valmistumisestani asti sekä yläasteella että lukiossa. Sitten tarjottiin mahdollisuutta tänne, jos haluaa jatkaa lukiossa opettajana ja niin päädyin Lyseolle. Ja halusinkin tulla!

Annikka: Tänne lyseolle olen päätynyt melko pitkää reittiä. Mä työskentelin aika pitkän 15 vuoden rupeaman Tampereen ammattikorkeakoulussa viestinnän opettajana ja sitten rupesin miettimään, että olenko mä täällä siihen asti, kun jään eläkkeelle. Sitten aloin työn ohella opiskelemaan ompelijaksi. Mulla oli puolitoista vuotta oma ompelimo ja silloin mietiskelin, mitä haluaisin tehdä. Mä keksin, että äidinkielen opettajan ammatti olisi aika hieno ja siinä pääsisin tekemään kaikkea, mistä olen kiinnostunut. Sitten mä aloin opiskelemaan kirjallisuutta ja täydensin tutkintoani. Tein vielä sellaisen repäisevän liikkeen, että lähdin Tampereelta Sulkavalle äidinkielen opettajan äitiyslomasijaiseksi. Muutin Savonlinnaan ja kun pesti loppui, pääsin tännne Lyseolle Katriinan äitiysloman ajaksi.

Miten olet viihtynyt lyseolla?
Jaana: Olen kyllä tykännyt! Kerimäkeen verrattuna Lyseo on tosi iso koulu ja paljon oppilaita, että mitään mahkuja ei ole muistaa kaikkia. Mutta ainakin on vaihtelua entiseen.

Annnikka: Kiitos tosi hyvin! Minulla on ollut mukavaa ja täällä on tosi mukavia oppilaita, vaikka kaikki päivät ja hetket eivät olisikaan parhaita.

Mikä on parasta ja huonointa opettajan työssä?
Jaana: Miusta on ihan huippua opettaa ruotsia, se on aivan mahtavaa. Tietysti nuorten kanssa on kiva tehdä töitä! Miinuspuolena tietysti korjaamista on paljon, esim. kirjoitelmien lukeminen on työlästä. Mutta välillä on niin leppoisaakin, että ei se ole niin rasittavaa. Tykkään kyllä tosi paljon työstäni!

Annikka: Parasta on se, kun itsekin saa uusia ideoita ja kuulee uusia ajatuksia. Myös se, että saa lukea ja oppia uutta asioista, joista on kiinnostunut. Ja tietenkin sellaiset hetket, kun opiskelijat ylittävät itsensä. Ikävintä on, jos kukaan ei ole tehnyt läksyjään.

Mitä terveisiä sinulla olisi opiskelijoille?
Jaana: No läksyt pittää tehdä aina ja muistakaa hankkia kurssikirjat ajoissa. Mie tykkäisin, että oppilaat olisivat aktiivisia ja innokkaita itsekin sekä osallistuisivat opetukseen, niin siihen tulisi enemmän vuorovaikutusta.

Annikka: Muistakaa, että opettajatkin ovat vain ihmisiä!


Teksti ja kuva: Satu ja Maarit

Lyseon uudet tulokkaat

Lyseon lukion uusia opiskelijoita

Muutama viikko sitten lukiollamme aloitti opiskelunsa jälleen kerran uusi satsi ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita. Lukion alkuun kuuluu vähän muutakin kuin täyspäiväistä opiskelua, ja esimerkiksi viime viikon torstaina Mielenterveysseura järjesti uusille ykkösvuotisille infotilaisuuden Löydä oma tarinasi -keskusteluryhmästä, joka myös hyväksytään lukiokurssiksi. Samassa tilaisuudessa Mediaryhmä tiedusteli muutamalta uudelta tulokkaalta tunnelmia lukion aloituksesta.

Mielenterveysseuran edustajia Lyseolla

Pudotus ysiluokkalaisesta ekaluokkalaiseksi on tietysti järisyttävä, mutta lukion alku on koettu miellyttäväksi. Tästä KAIKEN kunnian ansaitsevat tietysti lukiomme niiiiin mukavat ja asiansa osaavat tutorit! Tai ehkä pieni vaikutuksensa on ollut opettajienkin toiminnalla...
Ykkösten päissä on hieman järkeä jo tässä vaiheessa opiskeluja, sillä he suhtautuvat kunnioittavan pelokkaasti tuleviin koeviikkoihin. Mutta verrattuna siihen, että seuraavan kolmen vuoden aikana heistä yritetään muovata yleissivistyneitä tulevaisuuden tekijöitä, asenteet lukion aloitukseen olivat hyvin rentoja. Ja erikoista kylläkin, lukioajan odotuksiin ei mainittu ollenkaan Vanhojentansseja! Sillä minkä muun takia sitä nyt lukioon edes tullaan?

Tiia Salo (vas.) ja Riina Halonen

1. Miksi valitsit Lyseon lukion jatko-opiskelupaikkana?
2. Miten valmistauduit lukion alkuun?
3. Miltä lukion alku on tuntunut?
4. Mitä odotuksia sinulla on lukioajalta?

Tiia Salo, 16, Talvisalon koulusta

1. Koska se oli helpoin vaihtoehto.
2. En oikein mitenkään.
3. Alussa tuntui, ettei löydä luokkiin. Ja tutor-toiminta on ollut kiitettävää!
4. Jännittää koeviikot, kun nuo aineet on aika vaikeita.

Riina Halonen, 16, Talvisalon koulusta

1. En tiennyt vielä tarkkaa ammattia ja halusin vain tulla.
2. Ostin kirjat ja kaikki semmoiset.
3. Ihan kivalta. Alussa oli vähän sekavaa, kun ei löytänyt luokkia.
4. Että menisi ihan hyvin koeviikotkin, ne tässä eniten jännittää.

Kuvat ja teksti: Katri Nousiainen

Koulu on taas

Viimeistään tässä vaiheessa elokuuta on koulunkäynti aloitettu kaikissa Suomen lukioissa ja jokainen opiskelija oikein palaa innosta täyttää päänsä jälleen kaikella kiinnostavalla, jota opettajilla on tarjota yllin kyllin. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän virkistyneitä rentouttavan kesäloman jälkeen, joten paluu arkeen tuo vain mukavaa ja toivottua vaihtelua.

Jokaisen koulun näkymään on tullut muutoksia, eikä lyseo ole mikään poikkeus. Niin meillä, kuin muuallakin, koulua hallitsee nyt uusi ryhmä abeja, jotka vielä tähän valtaan tottumattomina kuljeskelevat ympäri koulua ihan samalla tavalla kuin edellisenäkin vuonna.

Suurin muutos on kuitenkin uudet ykköset, jotka pää pyörryksissä pyrkivät harhailemaan pitkin sokkeloista kouluamme yrittäen epätoivoisesti löytää oikeat luokat aina ajoissa ehtiäkseen tunneille. Näin toisen viikon ollessa käynnissä eksyminen ei mitä luultavimmin ole enää ongelma, mutta löytyy talostamme eräs pieni asia, joka harhauttaa kokeneimpiakin konkareita. Nimittäin se, että kaikki lyseon kellot näyttävät eri aikaa. Jos yhden kellon mukaan olet ajoissa, niin toisen kellon mukaan olet jo auttamattomasti myöhässä. Jokaisen on siis tarkoin huolehdittava se, että ehtii oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Kellon kanssa on ongelmia myös, jos jollakulla sattuu olemaan tunteja Taidelukiolla. Itsekin olen sen valitettavasti kokenut, että aikaero lyskan ja taikkarin välillä on se kuuluisa viisi minuuttia. Taikkarilaiset ovat siis viisi minuuttia lyskalaisia edellä, joten jos lyskalta siirrytään taikkarille, on hyvä lähteä hyvissä ajoin, jos ei välttämättä halua myöhästyä. Eikä sitä halua kukaan. Eihän?

Kello on tosin jokaisen lyskalaisen, joka opinnoissaan haluaa pärjätä, pienin ongelma. Jokaisen kolmen vuosikurssin edustajan tuleva lukuvuosi on työtä täynnä. Ykköset tietysti tutustuvat lukion maailmaan ja suorittavat erinäisen määrän kursseja, joista suurin osa luonnollisesti on pakollisia. Kakkosille vuosi on mitä työntäyteisin kurssien puolesta, jos he siis ovat ajatelleet järkevästi, miten paljon kursseja heillä pitää olla tämän vuoden loppuun mennessä, jottei heidän tarvitse pidentää opintojaan vuodella. Abit puolestaan… No, itsekin voin sanoa abina, että tästä vuodesta tulee eittämättä se kaikkein rankin vuosi, sillä jokainen abi osallistuu, jos ei syksyllä, niin ainakin keväällä vaativaan koetukseen nimeltä ylioppilaskirjoitukset. Saa nähdä, onko koulumme tulos tänä vuonna parempi kuin viime kerralla. Toivotaan näin.

Omasta puolestani toivotan onnea ja menetystä kaikille kanssaopiskelijoilleni tämän vuoden koitoksiin. Jaksakaahan opiskella ahkerasti!



teksti & kuva Veera Mikkonen