Hobitti, kirjasta elokuvaksi ja takaisin

 Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin
kirjan kannen on maalannut kirjailija Tove Jansson (1973)

Hobitti, sinne ja takaisin, on J.R.R. Tolkienin alun perin suosioon nostanut ja Suomessa alun perin vuonna 1973 (alkuteos 1937)nimellä ”Lohikäärmevuori” teos, joka on taas lähiaikoina noussut suosioon hiljattain julkaistujen Hobitti –elokuvien myötä. Kirjassa hobitti nimeltä Bilbo lähtee 13 kääpiön mukana valloittamaan kääpiöiden lohikäärmeelle menettämän vuoren takaisin. seikkailu sijoittuu J.R.R. Tolkienin jo nuorena kehittelemään fantasiamaailmaan ”Keskimaahan”. Peter Jackson, joka toimi ohjaajana myös suursuosion saavuttaneessa Taru sormusten herrasta trilogiassa, otti haasteen vastaan ja ohjasi nämä kriitikkojen riepottelemat hobitti -kolmoiselokuvat. En kuitenkaan kerro nyt elokuvien suosion tai epäsuosion syistä ja seurauksista, vaan vertailen elokuvien ja kirjan juonellisia eroja ja eroavaisuuksien syitä ja seurauksia.

Ensisilmäykseltä voisi olettaa, että kirjan ja elokuvien juonet ovat täysin identtiset, kerrotaanhan niissä sentään samoista tapahtumista. Näin ei kuitenkaan ole. Elokuvissa yleisesti ottaen muutetaan juonta usein lyhentämällä ja tiivistämällä tapahtumia. Tämän ei kuitenkaan luulisi tapahtuvan tässä tapauksessa sillä reilun 300 sivun kirja on venytetty kolmeksi yhteispituudeltaan 7 tuntia ja 54 minuuttia kestäväksi elokuvaksi. Luulot osoittautuvatkin oikeiksi sillä alkuperäisen tarinan ja henkilöiden lisäksi mukaan on otettu lähes sama määrä sivukertomuksia, romansseja sekä täysin uusia henkilöitä. Yksi asia on kuitenkin luulojen vastaista, koko kertomus ehtii tapahtua kirjassa hieman yli vuodessa, mutta elokuvissa seikkailu tuntuu olevan survottu muutamaan viikkoon. Tätä ei tietenkään missään elokuvan vaiheessa myönnetä eikä kielletä. Tietenkin elokuva saattaisi vaikuttaa paikallaan junnaavalta ja pitkitetyltä, kun kirjassa paluumatkakin vie jo monta kuukautta, mutta sellainen sopii kirjan tyyliin. Tässä voisi nostaa esille sen, onko elokuvaan onnistuttu luomaan sama leppoisa ja mukanaan vievä tunnelma kuin kirjassa. Mielestäni ei. Katsottuani elokuvat minulle ei jäänyt samaa kaipuuta uuteen seikkailuun, jonka kirja oli minulle antanut. Elokuvasta oli tehty paljon kirjaa vakavampi ja dramaattisempi ja suurin osa huumorista oli hävinnyt jonnekin matkanvarrella. Elokuvasta oli jätetty pois myös kaikki kirjan arjenläheiset asiat, jotka tekivät kirjasta ja sen hahmoista helposti samaistuttavia. Esimerkiksi syöminen, joka oli kirjan tärkeä huomiokohta, on jätetty elokuvasta lähes kokonaan pois. Elokuva esittää kaiken majesteettisena ja dramatisoituna, joka saattaa olla jonkun mieleen. Elokuvaan lisätyt uudet henkilöt ovat suurimmalta osalta aikaisemmin ilmestyneestä Taru Sormusten Herrasta –trilogiasta. Uusia henkilöitä on käytetty sitomaan trilogiat toisiinsa tai vain tuomaan lisää tunnetta elokuvaan. Hobitti –trilogiassa nimittäin esiintyy uusi ja ennen näkemätön romanssi, joka ei liity juoneen tai kirjaan millään tavoin, mutta kuuluu lähes joka elokuvan vakiovarustukseen.

Yhteenvetona pidän itse enemmän kirjan juonesta ja kerronnasta, mutta löytyy myös ihmisiä, jotka nostavat elokuvat kirjan edelle joko vain niiden dramaattisemman kerronnan vuoksi tai niiden massiivisen suosittujen edeltäjien takia. Valinta on tiivistetysti siis tehtävä kotoisan ja leppoisan seikkailukertomuksen ja vauhdikkaan ja uljaan fantasiaelokuvan välillä.

Ahneuden hinta

J.R.R. Tolkienin Hobitti –kirjassa on monia kiinnostavia henkilöitä, joita voisi vertailla monin eri tavoin, mutta montaakaan hahmoa ei ole käsitelty niin tarkoin kuin Thorinia, Vuorenalaista kuningasta ja Smaugia, Yksinäisen vuoren lohikäärmettä. Moni saattaisi nyt kysyä, että mitä samaa näillä kahdella on. Toinen on valtava lohikäärme ja toinen vain pieni kääpiö. Toinen syöksee tulta ja toinen vain heiluttelee kirvestä. Smaugin ja Thorinin yhtäläisyydet eivät ole aivan pinnallisia tai näkyviä. Niitä löytääkseen on mentävä syvemmälle. Kun sitten löydät yhtäläisyyksiä, huomaat, että Smaug ja Thorin ovatkin pohjimmiltaan aika samanlaisia.

Heidän eronsa ovat aivan selvästi näkyvillä Smaug on iso, paha lohikäärme, joka ei ole saanut aikaan muuta kuin pahaa ja Thorin on uljas kääpiöprinssi, jonka tarkoitus perät ovat jalot ja oikeutetut. Yhtäläisyydet löytyvätkin jo paljon syvemmältä ja päällimmäisenä niistä on molempien sammumaton himo kultaan ja rikkauksiin. Smaug on varastanut rikkautensa yltäkylläisyydessä eläneiltä kääpiöiltä, vaikka ei sitä itse mihinkään käytä tai tarvitse. Asiaa tarkasti katsomalla voidaan huomata, että roolit ovat nyt vaihtuneet Thorinilla ja muilla kääpiöillä ei ole pulaa mistään, mutta he lähtevät silti ryöstämään vuoren takaisin vaikkeivät rikkauksia mihinkään tarvitsisikaan. Molemmat eivät oikeasti tarvitse kultaa vaan himoavat sitä luonnostaa ja tekevät mitä vain saadakseen sen haltuunsa. Smaug tuhoaa järvikaupungin, mutta vain koska Thorin tuli häntä hätyyttämään ja tämän jälkeenkään Thorin ei suostu jakamaan rikkauttaan edes auttaakseen kärsiviä järvikaupunkilaisia vaan linnoittaa kultansa vuoren sisään kuin lohikäärme, kuin Smaug.

Eivät Yksinäisenvuoren lohikäärme ja Vuorenalainen kuningas kuitenkaan sisimmältään aivan samanlaisia ole. Lopussa Thorin kaatuu taistelussa järvikaupunkilaisten rinnalla ja sopii erimielisyytensä heidän kanssaan toisin kuin Smaug, joka kuolee suojatessaan aarrettaan. Siinä ehkä piileekin kirjan opetus ahneudesta: ”Jos et jaa rikkauttasi sitä tarvitseville, kuolet sitä suojellessasi”.

Teksti: Kaapo Pulkkinen 14e
Kuva: Wikipedia