Millainen on lyskalaisten unelmaopettaja?

Ennen kevään 2013 ylioppilaskirjoituksia mediaryhmä järjesti ryhmänohjaustuokiolla pienen kyselyn oppilaiden keskuudessa, jossa 60 lyseolaista vastasi tiedusteluihin opettajakunnastamme.
Yhteensä kysymyksiä oli 12, joista suurin osa oli monivalintakysymyksiä. Ensimmäisillä kahdella kysymyksillä määritettiin se, oliko vastaaja kumpaa sukupuolta ja mihin perusryhmään, ykkösiin vai kakkosiin, hän kuului. Kaikkiaan vastaajat voitiin jakaa neljään ryhmään, jossa jokaisessa oli 15 jäsentä.

Tärkein kysymys koski lyseolaisten mielipidettä siitä, millainen olisi unelmaopettaja. Yllättävää kyllä, monet vastauksista olivat hyvin samansuuntaisia, joten asiasta voisi päätellä, että nuorten maku unelmaopettajan suhteen on melko samanlainen ikään tai sukupuoleen katsomatta.
Tässä muutamia mielipiteitä:

"Rento, hyvät vitsit, kuitenkin auktoriteettinen, ymmärtäväinen, tasa-arvoisesti kohteleva, selkeä puhe ja vahva ääni, nykymaailman ymmärrys"

"Osaa pitää kuria, mutta on ymmärtäväinen, esimerkiksi mitättömien myhästelyjen suhteen. On selkeä"

"Rento. Hyvä opettamaan ja tunneilla on hyvä olla"

"Opettaa selkeästi ja kiinnostavasti. Tarpeeksi tiukka ja johdonmukainen. Osaa opettamansa asian itse erittäin hyvin"

"Sellainen, joka osaa hyvin opettaa ja selittää asiat niin, että ne ymmärtää. Ei ole liian tiukka, mutta ei myöskään liian lepsu"

"Todella rento, ei 'kilise' joka asiasta. Sellainen, joka on mukava yms."

"Selittää asiat hyvin ja selkeästi, vastaa oppilaiden kysymyksiin ja hänen tunneillaan kaikki kysymykset ovat hyviä. Ei aliarvioi tai luokittele oppilaita omien odotusten perusteella, antaa kaikille mahdollisuuden ja hyväksyy virheet."

"Selkeä opetuksessaan. Mukava, mutta riittävän tiukka säännöistä tarvittaessa. Käyttää monipuolisia opetusmenetelmiä, ei teetä liikaa ryhmätöitä."

"Ottaa oppilaat huomioon. On täällä meidän, ei palkan vuoksi. Auttaa ja kannustaa."

"Opettajan kuuluu osata opettaa selkeästi ja täsmällisesti kaikkia. Hänen tulee osata pitää työrauha yllä ja olla mukava ja ystävällinen."

"Rento, kannustava, tasapuolinen, hauska. Tekee oppitunneista monipuolisia ja mielenkiintoisia, kertoo sopivasti omia kokemuksia ja esimerkkejä."

"Opettaja pitää kuria, mutta ei toimi diktaattorina. Hän on maanläheinen ja rento, oppilaiden on helppo lähestyä häntä. Hän kannustaa ja pitää yllä positiivista ilmapiiriä luokassa. Hän suhtautuu työhönsä tarpeeksi vakavasti ja pitää huolen, että asiat ehditään käymään läpi. Hän tekee opiskelusta mielekästä ja hauskaa!"

"Omistautuu työlleen, saa luokkaan työrauha, eikä hanki lempioppilaita, koska opettajan täytyisi olla tasavertainen kaikkia opiskelijoita kohtaan."

"Rento, mutta tiukka, joka osaa pitää kuria. Silti samalla mukava ja huumorintajuinen."

"Rento, joustava, antaa henkilökohtaista opetusta tarvittaessa, tunneilla tehdään muutakin kuin kirjoitetaan."

Heti tämän jälkeen esitettiin kysymys, löytyykö lyseolta tällaista opettajaa, joka vastaa opiskelijan antamaa kuvausta. Vastausvaihtoehdoista kyllä oli suositumpi jokaisessa nelästä ryhmästä. Tosin, toisen vuoden pojat olivat kaikkein kriittisimpiä, sillä heidän kyllä-ei -vastauksiensa ero oli vain 8-7. Ykkösen poikien ja tyttöjen, sekä kakkosten tyttöjen vastauksissa kyllä-vastaus vei kirkkaasti voiton.

Seuraavaksi opiskelijoiden piti arvioida, vaikuttaisiko heidän kurssiarvosanaansa se, olisivatko he unelmaopettajansa kurssilla vai eivät. Sekä ykkösen että kakkosen pojat olivat pääasiassa täysin samaa mieltä väittämän kanssa, eli heidän opiskelumenestykseensä vaikuttaisi unelmaopettajan kurssille pääsy. Molempien ikäluokkien tytöt olivat kriittisempiä, sillä heidän tuloksensa olivat levinneet laajemmalle alueella vastauksissa. Silti suurin osa tytöissäkin oli sitä mieltä, että unelmaopettajan kurssilla heidän oppimistuloksensa olisi parempi.

Lyseolaiset arvostavat selkeyttä opettajissa, kuten tutkimus osoittaa hyvin selvästi. Kaikkien ryhmien tuloksissa näkyi se, että selkeyttä pidettiin todella tärkeänä, vain vähäisiä poikkeuksia löytyi. Niin ikään lyseon opettajat saivat suurimmalti osin kiitosta selkeydestään, vain 12 opiskelijaa oli sitä mieltä, ettei opetus ole tarpeeksi selkeää.  Kyseessähän ei ollut siispelkkä puhe, vaan opetus yleisesti.

Kiitettävää on myös opettajien auttamishalussa, sillä vain noin 13 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei ole saanut apua sitä tarvitessaan.

Oppintuntien kiinnostavuus sai paljon positiivisia vastauksia. Lyseolaiset pitävät suurimmalti osin oppitunteja kiinnostavina, oppiaineesta riippumatta. Se joko kertoo lyseolaisten hyvästä motivaatiosta tai sitten opettajien kyvystä tehdä tunneistaan yleisesti kiinnostavia seurata. Kaikkein kriittisimmin suhtautuivat toisen vuoden tytöt, muiden ryhmien edustajien vastaukset olivat likipitäen samoissa lukemissa.
Yllättävää oli se tieto, miten suuri vaikutus opettajalla on oppimistulokseen, vaikka oppiaine olisi kiinnostava. Lähes poikkeuksetta kaikki opiskelijat kun olivat sitä mieltä, että opettaja vaikuttaa saataviin tuloksiin. Kaikkein selkeimin se näkyi toisen vuoden poikien tuloksissa, joissa 100 prosenttia vastauksista olivat kyllä-sarakkeessa. Muissa ryhmissä oli myös niitä, joiden tuloksiin opettaja ei vaikuta, vaikka he jäivätkin selvään vähemmistöön.

Suurin jakauma vastauksissa oli sen suhteen, kuinka paljon opettajat opiskelijoiden mielestä käyttävät oheismateriaalia opetuksessaan. Oheismateriaaliksi lasketaan siis videot, kuvat ja oppikirjasta löytymättämät tekstit. Monien mielestä oheismateriaalia käytetään riittävästi, mutta yhtä monien mielestä oheismateriaalia käytetään opetuksessa vähän tai liian vähän.

Ilmeisesti lyseolaiset pitävät opettajistaan, ainakin jonkin verran, sillä he eivät arvostelleet opettajiaan numeroin kovinkaan raa'asti, sillä kaikki antoivat opettajille arvosanan väliltä 7-9. Suosituin arvosana kaikissa ryhmissä oli 8. Pojat ja kakkosen tytöt antoivat enemmän seiskoja kuin ysejä, kun taas ykkösen tytöt tekivät toisin päin.

Kyselyn tulokset ovat samansuuntaisia kuin tulo- , olo- ja lähtökyselyiden tulokset.

Kiitokset vielä kaikille vastaajille!

Liikenneturvallisuuspäivä

Tiistaina 1.10 järjestettiin Lyseolla liikenneturvallisuuspäivä toisen- ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoille.
Päivään mahtui monenlaista tekemistä ja paljon mielenkiintoista tietoa liikenneturvallisuuteen liittyen.

Abeilla päivä alkoi sisätiloissa, joissa luvassa oli erilaisia toimintapisteitä ja kakkoset puolestaan suuntasivat ulos.

Sisätiloista löytyi neljä erilaista pistettä, jotka kierrettin yhdessä perusryhmän kanssa.
Ensimmäinen niistä oli Lähi-Tapiolan piste, jossa kerrottiin yleistä asiaa vakuutuksista ja halutessaan sai osallistua arvontaan.  Jaossa oli myös heijastimia halukkaille.
Seuraavana vuorossa oleva Liikenneturvan piste keskittyi erityisesti autoilijoiden turvallisuuteen .Siellä aiheena oli mm. turvavyön tärkeys. Havainnolliset esimerkit todella upposivat!
Kolmas piste oli A-katsastuksen piste ja siellä kerrottiin yleisesti katsastuksesta ja ajokortin suorittamisesta. Tältäkin pisteeltä sai halutessaan mukaan esitteitä, heijastimia tai avaimenperiä.
Viimeisellä, Auto-Opiston pisteellä oli luvassa esimerkiksi liikennemerkkien tunnistusta.

Pisteiden kiertämisen jälkeen vuorossa oli Lähi-Tapiolan pitämä luento, jonka aiheena oli nuorten onnettomuudet liikenteessä. Luento oli mielenkiintoinen ja esimerkit todellakin herättivät miettimään asiaa.
On hyvä tietää kuinka vakuutus korvaa mahdolliset onnettomuudet.
Tämän jälkeen katsottiin lyhyt filmi, joka kertoi osuvasti alkoholin vaikutuksen alaisena ajamisen vaaroista.


Ulkona kipakassa syyssäässä esittäytyivät Etelä-Savon pelastuslaitos, Autoliiton tiepalvelu sekä Savonlinnan Auto-Opisto. Sateelta onneksi säästyimme!

Opiskelijoilla oli mahdollisuus tutustua pelastuslaitoksen kalustoon, ja muutamat pääsivät kokeilemaan käytännössä muun muassa alkusammutusta. Hurjimmat pääsivät nosturin kyytiin, joka tiukan paikan tullessa nostaa palomiehet jopa yli neljänkymmenen metrin korkeuteen. Alkusammutuspisteessä kerrattiin sammutuspeitteen ja vaahtosammuttimen käyttöä.

Autoliiton edustaja kertoili tiepalvelun toiminnasta ja muun muassa varoituskolmion oikeaoppisesta käytöstä. Savonlinnan Auto-opisto esitteli uusia opetusautojaan, ja moni sai uutta tietoa nykyisestä ajo-opetuksesta.

Kaiken tämän jälkeen olikin sitten vuorossa paneelikeskustelu, jossa kaikki päivän asiantuntijat saivat vastata opiskelijoiden kysymyksiin, joita oli jo kerätty etukäteen. Kysymyksiä tuli mukava määrä ja suurimpaan osaan saatiin hyvät vastauksetkin.

Kokonaisuudessaan päivä oli oikein onnistunut. Mukavaa vaihtelua tavalliseen koulupäivään ja muutenkin esillä todella tärkeitä asioita . Tällaisia päiviä voisi järjestää useamminkin!

Teksti: Karoliina Karhu ja Vilma Löppönen

Kuvat: Karoliina Karhu

Ylioppilaskirjoitukset opettajien vinkkelistä

Tämän syksyn ylioppilaskirjoitukset ovat jo loppusuoralla. Yo-kokeet ovat tietysti suuri koettelemus kirjoituksiin osallistuvalle kokelaalle, mutta  millainen kokemus koerupeama on sitten opettajille. Englannin- ja saksakielen vanhempi lehtori Tuija Anttila sekä äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Katriina Karhu kertovat, miten kirjoitukset vaikuttavat heidän elämäänsä.

– Juhlallista ja tarkkaa, Karhu kuvaa ylioppilaskirjoitusten protokollaa. Kaikkia yliopplaskokeisiin liittyviä papereita kohdellaan kuin kruununjalokiviä konsanaan. Itse koekysymykset saapuvat koululle sinetöidyissä kirjekuorissa, joissa niitä säilytetään aivan kokeen alkuun asti koulumme holvikaapissa. Vain rehtori pääsee käsiksi kuoriin ja juuri ennen koetta muutama todistaja vielä tarkistaa, ettei kuoria ole avattu.
Jokaiselle opettajalle siunautuu kirjoitusten valvonatavuoroja (joista on pärjättävä vesitarjoilulla, aikaisemman rehtorin aikaan sentään oli kahvia tarjolla!). Kielten ja matikan kokeissa on mukana ainakin yksi kyseisen aineen opettaja päävalvojana, joka tuntee aineensa kokeelle ominaiset piirteet. Kaikesta pidetään pöytäkirjaa, kaikissa tilanteissa on oltava todistajia paikalla.
Kokeen jälkeen on vastauspapereiden vuoro päästä koulun holviin, joka todennäköisesti vielä seisoisi koskemattomana paikallaan, vaikka koko muu koulu palaisi ympäriltä poroksi. Holvista vastauspaperit poistuvat vain opettajien tarkastettavaksi, jolloin papereiden on oltava jatkuvasti tarkastajan hallussa.

Tuija Anttila, rehtori Ismo Falck ja Katriina Karhu ihmettelevät vielä avaamatonata matematikan ylioppilaskoekuorta holvin ovella

Ja tarkastettavaa sitten riittää, vaikka työ jaetaankin lukiossamme tasan kaikille saman aineen opettajille
– Se on rannaton meri se urakka, huokaisee Anttila, joka tarkasti tänä syksynä parin kymmenen kokelaan vastaukset. Anttilan mukaan on tehtävien laadusta kiinni, kauanko tarkistaminen vie.
– Kuunteluissa ei  nokka kauhean kauan tuhise, hän toteaa. Tämän syksyn kuuntelut hän tarkisti yhdessä illassa, sillä kuunteluiden monivalintojen kaltaiset tehtävät, joissa on vain yksi ja ainoa oikea vastaus, ovat helppoja tarkistaa. Mutta tehtävissä, joissa oikeita vastauksia on muitakin kuin YTL:n hyvien vastausten kriteereissä annetut muutamat esimerkit, tarkastaminen on hitaampaa.

Ylioppilaskirjoitusten hajautuminen keväälle ja syksylle jakaa tarkastusurakkaa, mutta ainakin englannissa se kasvattaa kokonaistyömäärää. Monet nimittäin ilmoittaituvat syksyn kirjoituksiin, mutta eivät jaksa lukea kuitenkaan kesällä, pettyvät tulokseensa ja yrittävät korottaa arvosanaa keväällä. Ilman uusijoita kokelaat jakutuisivat lähes tasan keväälle ja syksylle. Äidinkielessä tilanne on toinen.
– Viime keväänä minulla oli 42 oppilasta tarkistettavana, tekstitaidonkokeessa on kolme vastausta, mitäs se tekee, 126 tekstiä. Kaksi viikkoa menee kaikki ylimääräinen aika siihen, Karhu kertoo. Tänä syksynä hänellä taas oli vain alle kymmenen kokelaan tekstit luettavanaan.

Lukiomme kuusijaksoisessa järjestelmässä koeviikko sattuu yo-kirjoitusten keskelle, joten opettajilla on myös vuori kurssikokeita tarkastettava samaan aikaan. Ylioppilaskokeilla on kuitenkin kokelaiden määrästä riippuen viikon tai kahden deadline, joten kurssikokeet saavat odottaa.
– Ylioppilaskokeet ovat prioriteetti, ne menevät kaikkien muiden töiden yli, kertoo Anttila. Vaikka sensorit YTL:ssa saavat jyrätä opettajat mennen tullen ja muuttaa pisteitä haluamallaan tavalla, on tarkistaminen tärkeää. Yleisesti opettajien antamat pistemäärät vastaavat hyvin sensoreilta palautuvia, joten opettaja tietää ihmetellä, jos pisteet muuttuvatkin suuresti. Kerran Anttila esimerkiksi huomasi eräästä kokeesta puuttuvan yhden osaalueen pisteet kokonaan. Selvisi, että kyseessä oli painovirhe YTL:n päässä.
Ylioppilaskokeiden tarkastamiseen on siis syytä käyttää ainaa ja energiaa. Karhu kertoo lukiomme äidinkielen opettajien lukevan vastauksia myös yhdessä, jos kyseessä on "vähänkin erikoisempi teksti", jotta jokaiselle saataisiin mahdollisimman oikeat lähtöpisteet.

– Tämä työ on ollut tähän asti aika stabiilia, mutta se on nyt muutoksessa, Karhu sanoo ja tarkoittaa erityisesti ylioppilaskokeisiin tulevia muutoksia, kuten niiden sähköistymistä. Muutokset tuovat uusia haasteita myös opettajille. Ensinnäkin heidät pitäisi kouluttaa antamaan paremmin uudenlaisiin yo-kokeisiin valmistavaa opetusta.
Toiseksi työmäärä lisääntyy. Anttila kertoo englannin aineiden maksimisanamäärän nousseen joitakin vuosia sitten, mistä koitui opettajille heti lisätyötä. Hän vaikuttaa odottavn kauhulla tulevaisuuden englannin kokeeseen kuuluvaa puhuttua osioa ja niitä iltoja, jotka joutuu käyttämään noiden nauhojen tarkistamiseen.

Kuvat ja teksti: Katri Nousiainen

Lyseon uudet tulokkaat

Lyseon lukion uusia opiskelijoita

Muutama viikko sitten lukiollamme aloitti opiskelunsa jälleen kerran uusi satsi ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita. Lukion alkuun kuuluu vähän muutakin kuin täyspäiväistä opiskelua, ja esimerkiksi viime viikon torstaina Mielenterveysseura järjesti uusille ykkösvuotisille infotilaisuuden Löydä oma tarinasi -keskusteluryhmästä, joka myös hyväksytään lukiokurssiksi. Samassa tilaisuudessa Mediaryhmä tiedusteli muutamalta uudelta tulokkaalta tunnelmia lukion aloituksesta.

Mielenterveysseuran edustajia Lyseolla

Pudotus ysiluokkalaisesta ekaluokkalaiseksi on tietysti järisyttävä, mutta lukion alku on koettu miellyttäväksi. Tästä KAIKEN kunnian ansaitsevat tietysti lukiomme niiiiin mukavat ja asiansa osaavat tutorit! Tai ehkä pieni vaikutuksensa on ollut opettajienkin toiminnalla...
Ykkösten päissä on hieman järkeä jo tässä vaiheessa opiskeluja, sillä he suhtautuvat kunnioittavan pelokkaasti tuleviin koeviikkoihin. Mutta verrattuna siihen, että seuraavan kolmen vuoden aikana heistä yritetään muovata yleissivistyneitä tulevaisuuden tekijöitä, asenteet lukion aloitukseen olivat hyvin rentoja. Ja erikoista kylläkin, lukioajan odotuksiin ei mainittu ollenkaan Vanhojentansseja! Sillä minkä muun takia sitä nyt lukioon edes tullaan?

Tiia Salo (vas.) ja Riina Halonen

1. Miksi valitsit Lyseon lukion jatko-opiskelupaikkana?
2. Miten valmistauduit lukion alkuun?
3. Miltä lukion alku on tuntunut?
4. Mitä odotuksia sinulla on lukioajalta?

Tiia Salo, 16, Talvisalon koulusta

1. Koska se oli helpoin vaihtoehto.
2. En oikein mitenkään.
3. Alussa tuntui, ettei löydä luokkiin. Ja tutor-toiminta on ollut kiitettävää!
4. Jännittää koeviikot, kun nuo aineet on aika vaikeita.

Riina Halonen, 16, Talvisalon koulusta

1. En tiennyt vielä tarkkaa ammattia ja halusin vain tulla.
2. Ostin kirjat ja kaikki semmoiset.
3. Ihan kivalta. Alussa oli vähän sekavaa, kun ei löytänyt luokkia.
4. Että menisi ihan hyvin koeviikotkin, ne tässä eniten jännittää.

Kuvat ja teksti: Katri Nousiainen

Koulu on taas

Viimeistään tässä vaiheessa elokuuta on koulunkäynti aloitettu kaikissa Suomen lukioissa ja jokainen opiskelija oikein palaa innosta täyttää päänsä jälleen kaikella kiinnostavalla, jota opettajilla on tarjota yllin kyllin. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän virkistyneitä rentouttavan kesäloman jälkeen, joten paluu arkeen tuo vain mukavaa ja toivottua vaihtelua.

Jokaisen koulun näkymään on tullut muutoksia, eikä lyseo ole mikään poikkeus. Niin meillä, kuin muuallakin, koulua hallitsee nyt uusi ryhmä abeja, jotka vielä tähän valtaan tottumattomina kuljeskelevat ympäri koulua ihan samalla tavalla kuin edellisenäkin vuonna.

Suurin muutos on kuitenkin uudet ykköset, jotka pää pyörryksissä pyrkivät harhailemaan pitkin sokkeloista kouluamme yrittäen epätoivoisesti löytää oikeat luokat aina ajoissa ehtiäkseen tunneille. Näin toisen viikon ollessa käynnissä eksyminen ei mitä luultavimmin ole enää ongelma, mutta löytyy talostamme eräs pieni asia, joka harhauttaa kokeneimpiakin konkareita. Nimittäin se, että kaikki lyseon kellot näyttävät eri aikaa. Jos yhden kellon mukaan olet ajoissa, niin toisen kellon mukaan olet jo auttamattomasti myöhässä. Jokaisen on siis tarkoin huolehdittava se, että ehtii oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Kellon kanssa on ongelmia myös, jos jollakulla sattuu olemaan tunteja Taidelukiolla. Itsekin olen sen valitettavasti kokenut, että aikaero lyskan ja taikkarin välillä on se kuuluisa viisi minuuttia. Taikkarilaiset ovat siis viisi minuuttia lyskalaisia edellä, joten jos lyskalta siirrytään taikkarille, on hyvä lähteä hyvissä ajoin, jos ei välttämättä halua myöhästyä. Eikä sitä halua kukaan. Eihän?

Kello on tosin jokaisen lyskalaisen, joka opinnoissaan haluaa pärjätä, pienin ongelma. Jokaisen kolmen vuosikurssin edustajan tuleva lukuvuosi on työtä täynnä. Ykköset tietysti tutustuvat lukion maailmaan ja suorittavat erinäisen määrän kursseja, joista suurin osa luonnollisesti on pakollisia. Kakkosille vuosi on mitä työntäyteisin kurssien puolesta, jos he siis ovat ajatelleet järkevästi, miten paljon kursseja heillä pitää olla tämän vuoden loppuun mennessä, jottei heidän tarvitse pidentää opintojaan vuodella. Abit puolestaan… No, itsekin voin sanoa abina, että tästä vuodesta tulee eittämättä se kaikkein rankin vuosi, sillä jokainen abi osallistuu, jos ei syksyllä, niin ainakin keväällä vaativaan koetukseen nimeltä ylioppilaskirjoitukset. Saa nähdä, onko koulumme tulos tänä vuonna parempi kuin viime kerralla. Toivotaan näin.

Omasta puolestani toivotan onnea ja menetystä kaikille kanssaopiskelijoilleni tämän vuoden koitoksiin. Jaksakaahan opiskella ahkerasti!



teksti & kuva Veera Mikkonen

Millaista on olla mukana mediaryhmässä?

Lovisa:

Minä lähdin mediaryhmään mukaan ihan sattumalta: olin piirrellyt muutaman kuvan matikanluokan oveen, ja sainkin kuulla ehdotuksen,  jos niitä julkaistaisiin koulun blogissa. Minulle se sopi vallan mainiosti.

Minusta tehtiin myös pieni juttu blogiin ja sitä juttua tehdessä saatiin idea: miksi en voisi olla blogissa kokoaikaisena piirtäjänä! Nyt olen tehnyt muutaman piirustuksen ja muutaman jutunkin, mutta rajallisen ajan takia on etenkin piirtäminen jäänyt vähemmälle

Mukaan kannnattaa ehdottomasti lähteä, jos kirjoittaminen/valokuvaaminen/piirtäminen/ihmisten haastattelu tai muu blogin tekoon liittyvä toiminta kiinnostaa! Homma ei ole yhtä aikaa vievää kuin mitä saattaisi ensin ajatella, sillä meitä tekijöitä on niin monta. Lisäkokemus ei koskaan ole pahitteeksi! Luontaisedut ovat mukavat ja porukka sitäkin mahtavampi!

Veera:

Mediaryhmä on antanut minulle mahdollisuuden kokeilla uudenlaista kirjoitustapaa, kun olen saanut mahdollisuuden kirjoittaa ns. uutisia koulumme tapahtumista. Juttujahan on kertynyt jos minkälaista ja ne kaikki on luettavissa blogista. Loppua kohden jutut ovat muuttuneet hyvin paljon kuvapainotteisemmiksi, mutta se ei haittaa, sillä kukapa lukiolainen jaksaisi lukea hirveän pitkää selontekoa vailla kuvia, oli aihe miten kiinnostava tahansa.

Itse lähdin mukaan äidinkielenopettajan suosituksesta ja puhtaasta uuden kokeilemisen halusta. Olen ollut pelkästään tyytyväinen mediaryhmään kuulumisen suhteen, vaikka joskus on kiirekin yllättänyt, kun itse asettama deadline on tullut vastaan.

Suosittelen mediaryhmään liittymistä kaikille, jotka vaikka vain vähänkin haluavat kokeilla uuden tekemistä, tai ovat kiinnostuneet media-alasta tulevaisuuden ammattina. Lisäksi mediaryhmä on kuin luotu luoville ihmisille, joiden on helppo tuottaa materiaalia, kuvallista tai tekstiä. Muistakaa myös, että kenellä tahansa on mahdollisuus osallistua mediaryhmän toimintaan freelancer-kirjoittajana!

Karoliina:

Olen pääasiassa kuvannut ja kirjoittanut koulumme blogiin pitkin vuotta. On mukavaa, ettei kukaan pakota kirjoittamaan erityisesti jostakin tietystä asiasta, vaan ryhmäläisten omat mielenkiinnonkohteet ovat osana blogia koulun tapahtumien ohella. Mediaryhmään kuuluminen ei vie kuin muutaman hetken silloin tällöin vaikkapa jonkun kuvauskeikan tai kirjoituksen merkeissä, joten sen tähden ei kannata ajatusta mediaryhmään hakemisesta hylätä!

Paljon on tullut kehuja koulumme näkyvyyden parantumisesta ja toivon, että itsekin saan jatkossa lukea blogista mitä koululla tapahtuu :-) Ja tietysti on mukavaa, että olen saanut Ipadin käyttööni koko vuodeksi. Kurssisuorituksestakaan en pahastu!

Katri:

Lähdin mukaan mediaryhmään, koska olen yleisesti kiinnostunut kirjoittamisesta ja bloggaamisesta. Asiaan vaikutti myös rohkaisu ryhmänohjaajani puolelta. Aluksi yritin kirjoittaa vaikuttavia mielipidetekstejä blogiin, sittemmin julkaisuni ovat muuttuneet positiivisemmiksi ja aikalailla kuvapainoitteisiksi. Olen saanut paljon irti itse blogin kirjoittamisesta, mutta hienoa on ollut myös tutustua muihin mediaryhmäläisiin.

Sara:

Mediaryhmä kirjoittaa koulun blogia, kuten varsin moni tietää, mutta voi tähän kuuluu kaikkee muutakin! Alotetaan vaikka siitä, että meillä on mahtava porukka tekemässä tätä ja palaverit on itessään jo hauskaa ajanvietettä. Ollaan me myös nautiskeltu mm. pizzaa koukousten ohella. 

Parasta tässä kuitenkin on, kun saa näyttää omat kyntensä median taitajana ja samalla harjoittaa muuten nykyään vähemmälle jäänyttä, mutta mieluisaa harrastusta, valokuvausta. Itse en ole mikään mahti kirjoittamaan, joten olen antanut oman panokseni valokuvien muodossa, ja jokaisella meistä onkin omat juttumme. Kaikki me mediaryhmäläiset ollaan vähän erilaisia, joten ei kannata pelätä liittymistä jos vaan suinkin on kiinnostusta tätä hommaa kohtaan. Kaikki on tervetulleita tähän iPad-kerhoon!

Kuva: Virpi Loikkanen

Lyseon vappujuhla 2013

Tiistaina 30. huhtikuuta Lyseolla vietettiin oppilaskunnan hallituksen järjestämää vappujuhlaa koko koulun voimin.

Ohjelmassa oli muun muassa munkin- ja tippaleivänsyöntikilpailut, kädenvääntöä, ilmapallon rikkomiskisa sekä paljon muuta!

7

 Kuvat: Titta Välimaa