Älylataamo etenee (?)

Älylataamoa ja sen edistymistä miettiessä mieleeni juolahti kirjailija Friedrik Wisloffin kirjoittama aforismi: "Ei työ meitä väsytä, vaan kaikki se mikä vielä on tekemättä".
Tämä jopa hieman huvittavakin virke sopii hyvin käynnissä olevaan Älylataamo-projektiin. Raportti sen edistymisestä olisi pitänyt tehdä jo aikapäiviä sitten, mutta en ole nähnyt siihen aihetta. Miksi?
Raporttia edistymisestä on nähkääs vaikea tehdä, jos homma ei edisty. Ensimmäisellä jaksolla, eli noin kaksi kuukautta sitten, rehtorimme Ismo lupaili että Älylataamo-luokkahuone valmistuisi "tämän jakson loppuun mennessä", tarkoittaen siis kyseistä ensimmäistä jaksoa. Kuten me kaikki olemme nähneet, näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Nykyiselle toiselle jaksolle tullessa kävin taas jututtamassa rehtoria. Hän kertoi tyynesti, että projektin olisi tarkoituksena valmistua ennen toisen jakson loppua. Meni viikko, meni toinen. Pikku hiljaa alkoi näyttää siltä, että Älylataamon valmistuminen jäisi taas seuraavaan jaksoon.
Mutta sitten - 5.10.2015 - alkoi tapahtua! Mattomiehet olivat laittamassa entisen Riitta Liukon kylmään kivilattiaan piukkaa pehmeää kokolattiamattoa! (ks. kuva alla).

Pian sen jälkeen tuotiin myös pöytiä, tuoleja, verhoja ja listoja. 28.10. opettajat talkoilivat huoneen parissa ja nyt voisi jopa sanoa, että Älylataamo on saanut tuulta allensa.

Vaikka tunnelin päässä on valoa näkyvissä, niin Älylataamo ei ole vielä läheskään valmis. Ismoa lainatakseni: "Tavoitteena on saada tila opetuskuntoon, jakson vaihteessa. Nyt maalailemme vielä seiniä ja ompelemme verhoja tilaan. Osa laitteista vielä myös puuttuu".
Projektin toteutuessa uusi tila tulee toimimaan monipuolisena opetustilana, painottaen erityisesti ryhmätyömahdollisuuksia.

Lassi Nikulainen vain ja ainoastaan.

Haastattelussa Hanna Gaskin: yliopistosta takaisin lyskalle

Virpiä viikon tuurannut Hanna Gaskin

Haastattelutilana toimivaan uskonnonluokkaan saapuessa ilmapiiri on rento, eikä haastateltavasta ainakaan näy mahdollinen jännitys. Heti kuvaa ottaessa lentää ensimmäinen vitsi ilmoille ja huomaa, että esillä olo on nuorelle opettajalle jo nyt tuttua hommaa. Näin ei kuitenkaan sijaisena koululla toimivan Hanna Gaskinin mukaan ole aina ollut.

Lyseolta 2008 vuoden keväällä valmistuessaan Gaskin piti itseään liian ujona opettajaksi ja lähti Vantaalle opiskelemaan sosiaalialaa. Tämän alan opintoihin kuuluva esillä oleminen toi kuitenkin tarpeeksi itsevarmuutta vaihtaa opintojaan haaveiden mukaisiksi. Nykyään Gaskin opiskelee kuudetta vuotta teologiaa Joensuun yliopistossa, josta hän valmistuu uskonnonopettajaksi.

Opiskelu yliopistossa

Kuten monella lyseolaisellakin on edessään yliopisto-opinnot, on Gaskin pitänyt yliopisto-opiskelusta alusta asti. Itsenäinen opiskelu, toisistaan eroavat päivät ja mahdollisuus jättää jotkin luennot väliin ovat sopineet Hannan opiskelutyyliin ja opinnot ovat edenneet sopivaa vauhtia. Päivät ovat niin erilaisia, että tyypillisen opiskelupäivän kuvaaminen tuottaa ongelmia. Opiskelun ja menestymisen Gaskin kertoo olevan itsestä kiinni,  tarvittaessa tarjolla on myös opinto-ohjausta.

Gaskin teki ensimmäisenä opiskeluvuonnaan enemmän kuin ensivuotelaisen oletetaan. Kuitenkin hän kuvailee opiskelun olevan helpompaa kuin lyseolainen saattaisi olettaa; kun opinnot tekee itselleen sopivaksi, jää aikaa lähteä päivän jälkeen ystävien kanssa ulos  viettämään aikaa. Jotkin tutkinnot (kuten luokanopettajan) ovat kiireellisempiä kuin Gaskinin omat. Hän kertoo tietävänsä teologian opiskelijoita, joilla on käynnissä jo yhdeksäs vuosi. Tuleville yliopistolaisille Gaskin jättää vinkiksi hakea samana keväänä opiskelupaikkaa, sillä samantien hakiessa saa pääsykokeisiin ylimääräisiä pisteitä, mutta opiskelemaan ei tarvitse heti mennä, näin jää mahdollisuus pitää vaikkapa välivuosi.

Opiskelijasta opettajaksi

Lyseoon tuleminen tuntuu Hannasta kuin tulisi takaisin kotiin. Opettajat kohtelevat opettajakokelasta tasavertaisena, eivätkä vain vanhana oppilaana. Aluksi opettaminen tuntui jännittävältä, mutta ensimmäiset - kuten nykyisetkin - tunnit sujuivat ongelmitta. Gaskin muistaa yhä, millaista oli istua lukion penkissä, joten siirtyminen luokan eteen tuntuu yhä välillä oudolta. Myös kännykkäkulttuuri on muuttunut: hänen aikanaan kännykät pidettiin visusti piilossa ja opettajan sen huomatessa ei kännykkään enää koskettu. Itse lukiokäytäntökin on muuttunut Hannan ajoista lukiolla, sillä silloin ei vielä ollut käytössä luokattomuus, vaan omat ryhmät. Tämä saattaa Gaskinin mukaan helposti johtaa oppilaiden ujouteen, mutta samalla myös tarjoaa mahdollisuuden tutustua useampiin ihmisiin.

Lopputerveisiä kysyttäessä Hanna antaa ohjeeksi muistaa opiskella ja tehdä läksyt, sillä varsinkin tabletkoulun yleistymisen myötä opettaja kyllä tietää milloin läksyt ovat tekemättä.

Haastattelu, kuva ja teksti: Joonas Manninen ja Konsta Tarnanen

Lyseolle uintikilvassa kultaa

Tiistaina 13.10 uitiin Savonlinnassa kilpaa koulujen välisissä uintikilpailuissa. Kaiken kaikkiaan kilpailuihin otti osaa 84 niin pienempää kuin isompaakin uimaria lähes jokaisesta Savonlinnan koulusta.
Osallistujamäärä oli laskenut viime vuodesta, mutta tunnelma oli hyvä ja mieli korkealla. Matkoina olivat 25 ja 50 metrin rintauinnit sekä vapaauinti.

Myös lyseolta olimme saaneet kilpailuihin osanottajan. Toni Mikkonen, lyseon toisen luokan opiskelija kauhoi koululleen mainetta ja kunniaa 50 metrin vapaauinnissa ajalla 27.44 sijoittuen ensimmäiseksi. Samalla Mikkonen voitti oman eränsä.

Karjalaiskirjailija Arvi Perttu vieraili lyseolla

Tiistaina 13.10. koulullamme vieraili karjalaiskirjailija Arvi Perttu. Hän kertoi äidinkielen opiskelijaryhmille, millaista on olla karjalaisena kirjailijana Venäjällä ja Suomessa sekä esitteli hieman tuotantoaan. Hän puhui myös kielivähemmistöjen tilasta Venäjällä.

Kirjailija Pertun äidinkieli on suomi, mutta hän on kotoisin Karjalasta. Perttu on kirjoittanut historiallisia romaaneja ja novelleja, joista tuorein on Lesonen ja naiset. Hän on myös kääntänyt paljon kirjallisuutta venäjästä suomeksi. Perttu on asunut Suomessa 2000-luvulta lähtien, mutta karjalaisuus säilyy silti hänen teksteissään.







Kuvat: Virpi Loikkanen
Teksti: Maarit Mielikäinen

Koulumme uudet opettajat

Koulussamme on aloittanut tänä syksynä kaksi uutta opettajaa: Annikka Koivuniemi (vas.) ja Jaana Kosonen. Päätimme tutustua heihin haastattelemalla heitä. 

Hei! Kuka olet ja mistä tulet?
Jaana: Olen Jaana ja asun Silvolassa ja olen Savonlinnasta kotoisin. Opetan Lyseolla ruotsia ja Taidelukiolla englantia.
Annikka: Olen Annikka, asun Savonlinnassa ja olen kotoisin Tampereelta. Opetan äidinkieltä ja kirjallisuutta.

Miten päädyit lyseolle?
Jaana: Olen käynyt Lyseon lukion ja kirjoittanut täältä 1995. Täällä on vielä samoja opettajia, esimerkiksi Mäkisen Markku opetti minulle matikkaa ja Toivosen Maija saksaa. Opiskelin Joensuussa pääaineena englantia ja sivuaineena ruotsia. Opettaja minusta ei koskaan pitänyt tulla, mutta lopulta se oli oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto. Ja olen kyllä tykännyt olla opettajana, joka loppujen lopuksi olikin se minun juttu. Olen opettanut Kerimäellä valmistumisestani asti sekä yläasteella että lukiossa. Sitten tarjottiin mahdollisuutta tänne, jos haluaa jatkaa lukiossa opettajana ja niin päädyin Lyseolle. Ja halusinkin tulla!

Annikka: Tänne lyseolle olen päätynyt melko pitkää reittiä. Mä työskentelin aika pitkän 15 vuoden rupeaman Tampereen ammattikorkeakoulussa viestinnän opettajana ja sitten rupesin miettimään, että olenko mä täällä siihen asti, kun jään eläkkeelle. Sitten aloin työn ohella opiskelemaan ompelijaksi. Mulla oli puolitoista vuotta oma ompelimo ja silloin mietiskelin, mitä haluaisin tehdä. Mä keksin, että äidinkielen opettajan ammatti olisi aika hieno ja siinä pääsisin tekemään kaikkea, mistä olen kiinnostunut. Sitten mä aloin opiskelemaan kirjallisuutta ja täydensin tutkintoani. Tein vielä sellaisen repäisevän liikkeen, että lähdin Tampereelta Sulkavalle äidinkielen opettajan äitiyslomasijaiseksi. Muutin Savonlinnaan ja kun pesti loppui, pääsin tännne Lyseolle Katriinan äitiysloman ajaksi.

Miten olet viihtynyt lyseolla?
Jaana: Olen kyllä tykännyt! Kerimäkeen verrattuna Lyseo on tosi iso koulu ja paljon oppilaita, että mitään mahkuja ei ole muistaa kaikkia. Mutta ainakin on vaihtelua entiseen.

Annnikka: Kiitos tosi hyvin! Minulla on ollut mukavaa ja täällä on tosi mukavia oppilaita, vaikka kaikki päivät ja hetket eivät olisikaan parhaita.

Mikä on parasta ja huonointa opettajan työssä?
Jaana: Miusta on ihan huippua opettaa ruotsia, se on aivan mahtavaa. Tietysti nuorten kanssa on kiva tehdä töitä! Miinuspuolena tietysti korjaamista on paljon, esim. kirjoitelmien lukeminen on työlästä. Mutta välillä on niin leppoisaakin, että ei se ole niin rasittavaa. Tykkään kyllä tosi paljon työstäni!

Annikka: Parasta on se, kun itsekin saa uusia ideoita ja kuulee uusia ajatuksia. Myös se, että saa lukea ja oppia uutta asioista, joista on kiinnostunut. Ja tietenkin sellaiset hetket, kun opiskelijat ylittävät itsensä. Ikävintä on, jos kukaan ei ole tehnyt läksyjään.

Mitä terveisiä sinulla olisi opiskelijoille?
Jaana: No läksyt pittää tehdä aina ja muistakaa hankkia kurssikirjat ajoissa. Mie tykkäisin, että oppilaat olisivat aktiivisia ja innokkaita itsekin sekä osallistuisivat opetukseen, niin siihen tulisi enemmän vuorovaikutusta.

Annikka: Muistakaa, että opettajatkin ovat vain ihmisiä!


Teksti ja kuva: Satu ja Maarit

Lyseo mukana sähköisen YO-kokeen valtakunnallisessa harjoituskokeessa

Koulussamme järjestettiin sähköisen yo-kokeen harjoitus perjantaina 2.10. Harjoituksessa testattiin sähköisen yo-kokeen tekniikkaa ja etsittiin parannuksia. Koe oli osa valtakunnallista harjoitusta, jossa sama koe suoritettiin monessa koulussa ympäri Suomea. Saatujen tulosten perusteella järjestelmää kehitetään.
Ensimmäiset oikeat sähköiset yo-kokeet on määrä suorittaa syksyllä 2016 oppiaineina saksa, maantieto ja filosofia. Viimeisenä aineena on tulossa matematiikka, joka on tarkoitus sähköistää keväällä 2019. Aikataulu on siis melko tiukka, mutta tekniikka kehittyy nopeasti. Ja isoja panostuksia hankkeeseen on laitettu. Sähköisiin kirjoituksiin siirtyminen edellyttää myös muun lukiokoulutuksen muuttamista sähköiseen muotoon, mitä lukiot ovat jo jonkin aikaa tehneet erilaisten kokeilujen ja myös pysyvämpien ratkaisujen, kuten tabletkoulun muodossa.
Nyt järjestetyssä harjoituksessa käytössä olivat koulun päätelaitteet, mutta tulevaisuudessa oppilaat joutuvat ostamaan itse kokeeseen sopivan laitteen. Valitettavasti kukaan ei ole vielä täysin varma mitä laitteelta tullaan vaatimaan. Tämä voi muuttua ongelmaksi, kun perheet hankkivat opiskelua varten päätelaitteita, joita tulisi pystyä käyttämään myös kokeissa.

Käytännön asioiden läpikäymistä ennen koetta.
Uusi kokemus kaikille läsnäolijoille.

Harjoituksen koejärjestelyissä kaikki oli uutta ja koeasteella, mikä näkyi vielä tottumattomissa käytännöissä. Numerolapuilla varustettujen konepaikkojen löytymisen, koneiden käynnistämisen ja henkilökohtaisten tunniste- ja varmennekoodien syöttämisen jälkeen aikaa olikin ehtinyt kulua jo melkein tunti. Mutta järjestelmän kehittymisen ja opettajien kouluttamisen jälkeen toiminta sujuu varmasti helpommin.

Itse koejärjestely oli siis paperilla yksinkertainen. Tietokoneet käynnistetään usb-tikun kautta erityiselle käyttöjärjestelmälle, joka estää käyttäjää pääsemästä käsiksi tietokoneen muistiin tallennettuihin tietoihin. Kone on jatkuvasti kaapeliyhteydessä nurkassa olevaan paikalliseen palvelimeen, mihin edistyminen jatkuvasti tallentuu. Koe avataan selaimen kautta kyseiseltä palvelimelta, minne myös kaikki aineistot on tallennettu. Kokeen suoritettuaan oppilas sammuttaa tietokoneen, ja antaa muistitikun valvojalle. Näin tieto olisi tallennettuna, vaikka tallennustietokone tai muistitikku syystä tai toisesta hajoaisi.
Niin teoriassa. Suurin ensimmäinen ongelma oli koneiden käynnistäminen, mikä oli konemallista riippuen erilaista. Mikäli oppilaiden tulisi käyttää kokeessa omia laitteitaan, eivät edes kokeen valvojat osaisi välttämättä auttaa tässä ongelmatilanteessa. Jokin ratkaisu on löydettävä.
Kokeessa käytetty käyttöjärjestelmä toimi hyvin. Yksinkertaisessa ja kevyessä toteutuksessa ei ollut mitään liikaa, eikä ongelmia ilmennyt kenelläkään.

Koe oli hyvin mielenkiintoinen kokeilu. Suurin ero paperilla toteutettavaan kokeeseen verrattuna oli tietenkin tekstin helppo muokattavuus. Kokonaisten kappaleiden siirtely on todella helppoa tietokoneella kirjoitettaessa, mikä vähentää suunnittelun tarvetta. Kuitenkaan tietokoneiden käyttö ei muuta kokeiden luonnetta. Helpolla siitä ei pääse.

Teksti: Konsta Tarnanen
Kuva: Anita Hietalahti

Mediaryhmällä on Instagram-tili!

Koulumme mediaryhmällä on nyt myös instagram-tili! Julkaisemme kuvia opiskeluelämästä sekä koulumme tapahtumista ja muistettavista asioista. Käykää kurkkaamassa tilimme sekä tykkäämässä kuvista!  Seuraamalla tiliä saa ajankohtaista tietoa koulumme tapahtumista. Tilin nimi on Lyseonmediaryhma. Mukavaa instailua!

Teksti ja kuva: Satu ja Maarit